28. maaliskuuta 2015

Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin

Oma erityinen maailmansa. Upottava, kahlitseva. Työläs, mutta
palkitseva.

Olen mielestäni kohtalaisen nopea lukija, mutta Monika Fagerholmin Lola ylösalaisin -romaania luin liki kaksi viikkoa. Muistan, että painiskelin pitkän tovin aikoinaan myös Amerikkalaisen tytön ja Säihkenäyttämön kanssa, Diiva jäi lopulta kokonaan kesken.

Fagerholm ei ole helppo - mutta hän on mieletön! En keksi ketään toista kirjailijaa, joka olisi näin taitava luomaan tunnelmia: pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa on kuin oma yksityinen maailmansa, josta vain joku onnekas (?) pääsee joskus pois, vaikkapa Amerikkaan tai Espanjaan. Kaikki kuitenkin palaavat. Kylä on salaperäinen, täynnä hahmoja, joista ei oikein ota selkoa, aivan kuin kaikilla olisi joku salaisuus. Kaiken yllä leijuu tietynlainen synkkyys - silloinkin, kun kylässä on isot juhlat ja emäntä nauraa.

Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet hyviä. Olen elänyt pelokkaan Jana Martonin, kiehtovan Ca Bäckin, keskinkertaisen runoilijan Ursula Bäckin, punaisissa saappaissa kulkevan Nina Baldersin, hienostelevan Minnie Backlundin ja muiden omaperäisten kyläläisten kanssa, kulkenut heidän keskellään, yrittänyt saada selville, kuka tappoi komean valkopaitaisen nuorukaisen syksyllä 1994. Olen tarponut eteenpäin kielessä, joka rönsyää, pomppii, toistelee, kiertelee. Joka on kaunista ja nerokasta, täysin kaikkien sääntöjen ulottumattomissa.

Twin Peaks. Se tulee mieleen monta kertaa, monestakin syystä. Tunnelmassa on samanlaista outoutta, jotain pelottavaa. Pienessä kylässä tapahtuu kummallisia asioita, nuori tyttö pyörittää (muun muassa) kunnanjohtajaa ja poliisia pikkusormensa ympärille (kaikki kelpaa ja kelpaa kaikille), tytön pyörätuolissa istuva sisko valvoo koko kylää Myllyn tornista, jonka lattialla lojuu tuhansien palojen palapeli. Ja sitten on se jatkuvasti toistuva salamyhkäinen lausahdus, walk for me, joka palauttaa tietysti mieleen Twin Peaksin fire walk with me -sitaatin. Friikkiä! Ja niin ihanaa.

Lopulta on ihan yhdentekevää, kuka murhasi ja kenet. Fagerholmin kirjoissa sellaisilla jutuilla kuin juonenkuljetus tai loppuratkaisu ei oikeastaan ole mitään väliä. Tärkeintä on upota syvälle, päätyä keskelle Lattaniemen kylää, tavata sen asukkeja ja ihmetellä, mikä hemmetti tämä paikka oikein.
_____________________________
Monika Fagerholm: Lola ylösalaisin
Alk. Lola uppochner (2012)
Suom. Lisa Ryömä
Teos 2012
497 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti