10. kesäkuuta 2015

Anilda Ibrahimi: Punainen morsian

Sain albanialaissyntyisen Anilda Ibrahimin (s. 1972) esikoisromaanin Punainen morsian lainaan kaverilta vahvojen suositusten kera. Kirja sijoittuu Albaniaan (myönnän, että täytyi tarkistaa kartalta maan tarkka sijainti) ja perustuu osin Ibrahimin omiin kokemuksiin ja muistoihin.

Olen lukenut aika paljon kirjallisuutta, jossa pureudutaan naisten asemaan. Olen kahlannut läpi lukuisia kuvauksia lapsi- ja pakkoavioliitoista, perheen kunniasta, verisistä lakanoista ensimmäisen avioyön jälkeen, liukuhihnaraskauksista, tyttölapsen väheksymisestä, hirveistä anopeista, väkivaltaisista miehistä, toisista ja kolmansista vaimoista, loputtomista kotitöistä, pelkästä kaukaisesta haaveesta päästä kouluun. Myös Punainen morsian kertoo kaikesta tästä, mutta jotenkin toiveikkaasti, kiinnostavien ja monisyisten naisten kautta.

Kirja jakaantuu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa tarinaa kerrotaan Saban näkökulmasta, joka naitetaan 15-vuotiaana miehelle, joka on ollut aiemmin naimisissa Saban siskon kanssa ja jonka läheisin ystävä on rakipullo. Heiveröisestä, ujosta Sabasta kasvaa sodan keskellä vahva matriarkka, joka osoittaa teoillaan äärimmäistä rakkautta ja suvaitsevaisuutta. Hän ei erittele ihmisiä synnyinmaan, ihonvärin eikä uskonnon mukaan - hän on oman kyläyhteisönsä "anarkisti", mieletön hahmo. Kirjan toinen osa kertoo Saban pojantyttärestä Dorasta, joka taiteilee omien haaveidensa, suvun odotusten ja kommunismin hajoamisen ristipaineessa. Doralla on edessään hyvin erilainen elämä kuin mummillaan.

"Muutama päivä sen jälkeen, kun olin valmistunut yliopistosta, kädessäni oli kaksi paperia: punainen ja paksu tutkintotodistukseni sekä toinen, pehmeä ja liukas, kiiltäväpintainen kuin elämä, jota aloin kuvitella nähdessäni matkakohteen. Se oli lentolippu, pelkkä menolippu." (s.299)

Saban ja Doran lisäksi Punainen morsian kertoo koko suvun tai oikeastaan koko kylän tarinan. Jokainen henkilö muovautuu muiden henkilöiden kautta, ei ole minua ilman sinua. En voi kertoa itsestäni kertomatta sisaruksistani, tädeistäni, sedistäni, serkuistani, naapureistani. Henkilögalleria on hengästyttävä, se tekee kirjasta haastavan, sekavan - ja täydellisen elävän.

_________________________
Anilda Ibrahimi: Punainen morsian
Alk. Rosso come una sposa (2008)
Suom. Helinä Kangas
Tammi 2010
307 s.

2 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä paljon. Mukana on tuota vahventuavaa matriarkaattia ja sitten maagista realsimia eli ihan mun juttu. Taisin pitää tästä enemmän kuin Ibrahamin seuraavasta, jonka nimi oli...hmmm;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että kirjan takakannessakin puhuttiin maagisesta realismista, mutta itse en ehkä sitä ihan hirveästi kirjasta kuitenkaan löytänyt. Ibrahimin toinen suomennettu kirja on Ajan riekaleita :)

      Poista