25. kesäkuuta 2015

Kesälukumaraton 26.6.2015

Monelle kirjabloggaajalle lukumaraton on jo tuttuakin tutumpi juttu, mutta huomenna on ensimmäinen kerta, kun itse hyppään maratonin vietäväksi. Ennakkovalmisteluni ovat olleet vaatimattomat: olen tehnyt ostoslistan maratonin tankkaustarpeista (mm. porkkanoita, vesimelonia, pähkinöitä, grillivoileivän ainekset, vähintään yksi olut ja tietysti suklaata) ja miettinyt etukäteen paikkoja, missä lukea (sänky, nojatuoli, keittiönpöytä, vessa, sohva, olohuoneen matto, parveke, puistonpenkki, nurmikko, pihakeinu). Ja tietysti keräsin kasaan ne kirjat, joita aion maratonilla lukea. Kuten kuvasta näkyy, lukupinossani on kaksi ranskalaista miestä ja kaksi suomalaista naista. Kauhua, Nobel-voittajaa, romantiikkaa ja itsensä etsintää.



On mielettömän vaikea etukäteen arvioida, kuinka paljon oikeasti jaksan/ehdin vuorokaudessa lukea. Todennäköisesti  kirjapinkkani on aivan liian korkea. Parempi kuitenkin, että tavaraa on riittävästi ja monipuolisesti! Lukumaraton on epäilemättä oiva tapa testata omaa lukunopeutta - vaikka mikään nopeuskisa tämä ei olekaan.

Yöunista en aio maratonin aikana tinkiä. Myös ruokailulle ja ulkoilulle varaan kunnolla aikaa. Ja jos tekee ennemmin mieli istua parvekkeella ja ihailla nupullaan olevia tomaatteja kuin lukea niin sitten teen niin!

Aloitan maratonini huomenna iltapäivällä heti töiden jälkeen ja jatkan siis lauantai-iltapäivään saakka. Tämä postaus päivittyy sitä mukaa, kun lukeminen etenee.

***

Klo 14.00-17.00, luettuna 88 sivua (Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla, s. 94-182)

Käynnistin maratonini Tiina Raevaaran romaanilla Yö ei saa tulla. Koska en malttanut pitää näppejäni erossa kirjasta eilen, aloitin maratonin nyt sivulta 94. Luin hieman jo kotimatkalla junassa, ja kotiin päästyäni istahdin hetkeksi lukemaan parvekkeelle, mutta pian löysin itseni sängyltä vaakatasossa. Ei ehkä fiksuin ratkaisu: nukahdin tunniksi! Raevaaran teos tukeutuu E. T. A. Hoffmanin tunnettuun Nukkumatti-tarinaan, jossa unettomien ihmisten silmät revitään pelottavan Nukkumatin lasten ruuaksi. Minun silmiini taisi kuitenkin leijailla sen kiltimmän nukkumatin unipölyä. Torkuistani huolimatta Yö ei saa tulla rullaa sujuvasti ja vaivatta. Hirveän jännittäväksi meno ei ole vielä yltynyt, mutta aavistan tunnelman hiljalleen tihentyvän. Jatketaan siis!

***

Klo 17.00-20.00, yhteensä luettuna 206 sivua (Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla, s. 183-238; Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen, s. 62 asti)

Puristin Raevaaran kirjan loppuun noin tunnissa. Viimeiset sivut olivat kihelmöiviä, päähenkilöstä tulikin aivan joku muu kuin olin ajatellut, muitakin yllättäviä joskin vihjailtuja asioita tapahtui. Vaikka kauhu (jos tätä nyt niin haluaa luokitella) ei ole ihan oma suosikkigenreni (enää - nuorempana luin kyllä paljonkin), viihdyin tämän parissa mukavasti. Lähdin kirjan luettuani kauppaan ja katselin tavallista tiiviimmin ihmisiä silmiin: kenen silmät verestävät, näyttävätkö kaikki silmät aidoilta, onhan kaikilla silmät paikoillaan? Tavallaan Yö ei saa tulla oli ehkä vähän huono valinta lukumaratonille, koska sen vahvassa, unenomaisessa, sameassa tunnelmassa olisi halunnut viipyä pitempään, makustella koko tarinaa vähän enemmän. Nyt kuitenkin heti kauppareissun jälkeen tartuin uuteen kirjaan, Antoine Laurainin pienoisromaaniin Punaisen muistikirjan nainen. Ensimmäiset 62 sivua luettu, olen nauranut jo useita kertoja! Kevyttä, höpsöä, mutta silti älykästä.

***

Klo 20.00-09.00, yhteensä luettuna 334 sivua (Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen, s. 63-190)

Eilisiltana en lukenut enää montaakaan sivua kello 20 jälkeen. Mies tuli työmatkalta kotiin ja istahdimme katsomaan Netflixistä Orange Is the New Blackin uutta kautta. Sitten kutsui kahdeksan tunnin yöunet. Kahlasin Punaisen muistikirjan naisen loppuun aamiaispöydässä, ison kahvikupillisen ja vielä isomman smoothietuopillisen kera. Hihittely jatkui läpi kirjan; se oli täynnä hassuja sattumuksia ja tarkkanäköisiä huomioita. Välillä podin myötähäpeää hieman hömelön päähenkilön puolesta ja nautin suuresti näppäristä kirjallisuusviittauksista, erityisesti Patrick Modianon nostamisesta melko ratkaisevaan osaan koko tarinassa. Kirja toi väistämättä mieleen toisen tuoreen ranskalaisen pienoisromaanin, Jean-Paul Didierlaurentin Lukija aamujunassa. Molemmissa kirjojen parissa työskentelevä ja Pariisissa asuva mies löytää jotain, joka kuuluu tuntemattomalle naiselle. Mies kiinnostuu naisesta tämän tekstien/tavaroiden kautta ja tekee hullunkurisiakin asioita löytääkseen naisen. Punaisen muistikirjan nainen jätti kevyen, hilpeän fiiliksen. Sen jälkeen olisi ehkä loogista siirtyä tuohon pinossa odottavaan Modiaanoon, mutta taidan silti tarttua Saara Turusen Rakkaudenhirviöön. Sitä luenkin varmaan sitten loppumaratonin ajan - jota on siis jäljellä viisi tuntia!

***

Klo 09.00-14.00, yhteensä luettuna 438 sivua (Saara Turunen: Rakkauden hirviö, s. 104 asti)

No niin. Elämäni ensimmäinen lukumaraton on juuri päättynyt. Loppusaldo siis 438 sivua/24 tuntia. Eipä kovin kummoinen tulos, mutta toisaalta en kyllä kovin hiki päässä jaksanut pinkoakaan. Saara Turusen Rakkaudenhirviö vaikuttaa sadan ensimmäisen sivun perusteella kiinnostavalta, joskaan ei vielä hirmuisen koukuttavalta. Yli neljäsataasivuinen romaani tuntuu kuin jonolta pikkuisia novelleja tai tilannekuvia, joissa valotetaan kurissa ja nuhteessa elävän perheen eloa vanhimman tyttären näkökulmasta. Turunen viljelee paljon sellaisia sanontoja kuin "rumat ne vaatteilla koreilevat"; varsinkin perheen äidin mielestä kaikkein tärkeintä elämässä on olla näkymätön, normaali, tavallinen. Kaikkein kamalinta on erilaisuus, muutokset, tavoitteet. Tästä ajatuksesta tytär on selvästi ahdistunut, siitä hän haluaa pyristellä irti. Maratonin viimeisinä tunteina aloin tulla levottomaksi: jynssäsin kylpyhuoneen, grillasin, nukuin jälleen päiväunet. Kroppani alkoi huutaa liikettä, aivoni tuuletusta. Maraton oli jännä kokemus, mutta huomasin kyllä taas, että minulle sopii parhaiten lukeminen pienissä pätkissä, lyhyen hetken varastaminen lauseille siellä täällä, useasti päivässä. Monen tunnin yhtäjaksoinen sessio toimii harvemmin. Kivaa oli silti - nyt pyöräilemään!

JK. Kirjoitin myöhemmin arvion Turusen Rakkaudenhirviöstä Sylviin, se löytyy täältä.

______________________________
Tiina Raevaara: Yö ei saa tulla
Paasilinna 2015
238 s.

Antoine Laurain Punaisen muistikirjan nainen
Alk. La femme au carnet rouge (2014)
Suom. Lotta Toivanen
WSOY 2015
190 s.

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö
Tammi 2015
441 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti