3. elokuuta 2015

Herman Koch: Naapuri

Hollantilaisen Herman Kochin (s. 1953) kirjoja Lääkäri ja Illallinen olen pyöritellyt käsissäni monesti. Arvellut, että pitäisin niistä, mutta aina jättänyt ne kuitenkin hyllyyn. Tänä kesänä Kochilta ilmestyi uusi suomennettu romaani Naapuri, ja päätin lopulta aloittaa Koch-taipaleeni siitä.

Tykkäsin kirjasta, vaikka se olikin varsin erilainen kuin oletin. Kuvittelin saavani tarkkanäköistä ihmissuhdedraamaa, purevaa dialogia, pieniä hetkiä ja kohtaamisia, joista kasvaa jotain isoa, yleismaailmallista.

En odottanut selvää juonta, tarinaa, jota punotaan kerros kerrokselta. Vielä vähemmän odotin mysteeriä saati dekkarityyppistä jännitystä.

Mutta sellaista taisin saada.

Liki läpi kirjan mieleeni tuli muistumia sveitsiläisen Joël Dickerin loistavasta tiiliskiviromaanista Totuus Harry Quebertin tapauksesta, josta tykkäsin kuin hullu puurosta. Näissä kahdessa kirjassa on paljon samaa: päähenkilöt ovat kirjailijoita, menneisyydessä on tapahtunut ihmisen katoaminen (vai murha?), tarina poukkoilee nykyhetkestä vuosien taa. Molemmat kirjat pitävät lukijan taitavasti epätietoisuudessa ja koukuttavat täysin. On vain pakko saada tietää, mitä oikein on tapahtunut!

Kochin kirjakin on kohtalaisen kookas paketti - 516 sivua - mutta Dickerin tapaan hänen tekstinsä rullaa vaivatta: lukeminen on kevyttä, sivut kääntyvät kuin itsestään. Naapuri on täydellinen valinta silloin, kun haluaa vain upota sataprosenttisesti tarinaan, heittäytyä sen vietäväksi.

Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa tämän vuoden toukokuussa Sofi Oksanen ja Jonas T. Bengtsson keskustelivat muun muassa siitä, miten he valitsevat aiheensa. Molemmat kirjailijat sanoivat kirjoittavansa mieluiten jostain sellaisesta, mitä eivät tunne jo valmiiksi hyvin. He "paheksuivat" kirjoja, joissa päähenkilönä on kirjailija: sellainen ratkaisu tuntuu liian helpolta ja tylsältä.

Mietin tätä keskustelua paljon lukiessani Naapuria. Kirjan päähenkilö on kirjailija M., jonka menestysvuodet ovat jo takanapäin. Koch pohtii runsaasti kirjailijoiden elämää ja kohtaloita, kateutta ja mediapeliä. Kirjailijavierailu kirjastossa esitetään todella uuvuttavana pakkopullana (tästä tuli vahvasti mieleen Leena Krohnin Erehdys!). Kirjailija M. on eräänlainen antisankari, joka alkaa loppua kohden muistuttaa enemmän ja enemmän Ian McEwanin Polte-romaanin päähenkilöä: tulee ylilyöntejä, rupeaa säälittämään, lukijan yli ryöpsähtää myötähäpeän aalto, sitten ehkä vähän naurattaakin.

Mitä on kirjallisuus? Miten se toimii? Mikä siinä toimii ja mikä ei? Näitä kysymyksiä Naapurissa pyöritellään paljon - ja tullaan siihen tulokseen, että todellinen elämä on aina tarua ihmeellisempää: kirjassa moni tosielämässä tapahtunut juttu tuntuisi liian uskomattomalta ja keksityltä. Siksi kirjailijan on vedettävä mutkia suoraksi. Keksittävä tarina uudelleen, yksinkertaisempana.

Minä kyllä pidin näistä kirjallisuuspohdinnoista. Olen oikeastaan aina nauttinut lukea kirjoittamisesta, kirjailijoista, heidän prosesseistaan ja ajatuksistaan - niin fiktiossa kuin faktassakin. Saattaahan se olla helpompaa kirjailijalle kirjoittaa kirjailijasta kuin tähtitieteilijästä, narkkarista tai vieraan maan yksinvaltiaasta, mutta tylsäksi en moista ratkaisua silti suorilta leimaisi. "Kirjoita siitä, minkä tunnet", kuulostaa minun korvaani ihan käypältä neuvolta yhä.

Naapuri on jännä lukukokemus. Kirjan kertojaratkaisu on hämmentävä - en ole vielä osannut päättää, pidinkö siitä vai en. Myös muutama langanpää jäi mielestäni Kochilta solmimatta. Vai olinko vain huolimaton lukija?

Kochin uutukaisesta on kirjoitettu jo ainakin näissä blogeissa: Rakkaudesta kirjoihinLeena Lumi ja Kirjasähkökäyrä.

______________________
Herman Koch: Naapuri
Alk. Geachte Heer M. (2014)
Suom. Sanna van Leeuwen
Siltala 2015
516 s.

12 kommenttia:

  1. Taisku, Koch jättää tahallaan langan päitä solmimatta;) Muuten hän muistuttaa minusta paljon Ian McEwania tyylissä eli ihan mun idolia. Tuntuu kuin Koch kirjoittaiisi minulle. Pidin Illallisesta sikana ja se olikin ilmestymisvuonnaan kuumassa ryhmässäni. Nyt en osaa sijoittaa tätä Kochia vielä, sillä myönnän heti, että tämä on taidokkain ja lukijalle haastavin, mutta toisaalta Illallinen oli ns. pienen näyttämön inha tarina eli tämä vertaus saa pontimensa Viettelysten vaunusta;) Siis Illallisessa minua jäi niin paljon kaivelelemaan kadonneen adoptiopojan tapaus, se kuin vaiettiin kuoliaaksi, vaikka minä koin, että kahden yläluokkaisen perheen julmat teinit murhasivat hänet. Tavallaan siis ministeriperheen poika tappoi 'veljensä'. Vanhemmat salasivat kaiken ettei vain julkisuuskuva rikkoontuisi. Oijoi, en tiedä, mihin tämä Koch menee, mutta vahva teos tämä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Leena, kiitos kommentistasi. Minua jäi kovasti vaivaamaan mm. se, miksi kirjailija M. aina "unohtaa" Stellan vaikka muistaa kaikki muut nuoret! Olisin halunnut selityksen, koska en itse pysty sellaista keksimään :D Mutta kyllä, taidokas Koch eittämättä on. Luulen, että tulen lukemaan hänen muutkin kirjansa.

      Poista
    2. Minä olin aivan varma, että Stella olisi ollut Ana tai muuten kytköksissä herra M:n elämään. -Rani

      Poista
  2. Kochia en ole lainkaan lukenut, mutta nyt muutaman postauksen myötä mielenkiintoni on alkanut heräillä. Pitäisi varmaan tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, kyllä minä tämän kirjan perusteella uskallan suositella. Hauskaa, tarkkanäköistä, sujuvaa. Nautinto lukea.

      Poista
  3. Ohops, juuri kirjoitin samasta kirjasta. Tämä ei ollut minulle aivan niin huippu kuin Kochin kaksi aiempaa, mutta kyllä tuo 500 sivua meni kevyesti, sen verran koukuttavaa Kochin teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, jopas sattui! Täytyy siis lukea muutkin Kochit, jos ovat vielä yllättävämpiä kuin tämä. Tässäkin teksti tosiaan perin koukuttavaa ja sujuvaa. Kiitos kommentistasi!

      Poista
    2. Oletko lukenut muita? Lääkäri on minun suosikkini näistä kolmesta! Naapuri melkein yhtä hyvä, mutta vaikka kertojan äänen vaihtelu toimii yllättävän hyvin, etäännyttää se minua hiukan liikaa.

      McEwania en ole ikinä lukenut, vaikka käsissä on jo ollut monta kertaa, mutta nyt on pakko. Luin Lääkärin ja Naapurin putkeen ja se on raastava se tunne, kun haluaisi lukea saman ihmisen tekstiä putkeen ja putkeen ja ei enää olekaan seuraavaa kirjaa johon tarttua.

      Poista
    3. Moikka Rani! En ole lukenut vielä muita Kochin kirjoja, mutta toivottavasti joskus tulee sopiva hetki niille. Illallisen pohjalta tehdyn leffan olen nähnyt, joten sen tarina on ainakin osittain tuttu. Lääkäri voisi siis olla seuraava Kochini!

      McEwanilta olen lukenut tuon Poltteen ja Lapsen oikeuden. Juuri nämä kirjat eivät ehkä anna selkeintä kuvaa McEwanin tyylistä, mutta molemmista pidin kyllä. Varmasti tutustumisen arvoinen kirjailija!

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  4. Minua tämä ei vakuuttanut, joten on lojunut ilman blogitekstiä. Illallinen on hyvin rakennettu ja hallittu. Sen luin ennen blogiani. Hyvähän tämä on, mutta minulle jäi laimea jälkimaku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, kiitos kommentistasi. Ei tämä varmasti kaikkien kirja ole. Lukisin silti mielelläni ajatuksiasi kirjasta :) Itse en ole tosiaan Illallista lukenut, mutta kävin juuri viikonloppuna katsomassa kirjan pohjalta tehdyn leffan Espoo Ciné -festareilla ja siitä kyllä tykkäsin hurjasti. Lukulistalla on siis Illallinenkin, mutta saapa nähdä milloin oikeasti ehdin siihen tarttua.

      Poista