15. elokuuta 2015

Jonathan Franzen: Muutoksia



Niin, useimmiten kai kirjoista blogataan vasta sitten, kun ne on saatu luettua loppuun. Kun on jonkinlainen kokonaiskuva siitä, millainen kyseinen kirja oikein on, mitä siinä tapahtuu ja miten se päättyy. 

Mutta.

Minä kirjoitan Jonathan Franzenin Muutoksista jo nyt, vaikka olen lukenut kirjaa vasta puoleen väliin. Kirjoitan, koska en osaa olla enää hiljaakaan. Haluan muistaa myöhemmin juuri tämän tunteen, kun olen vielä keskellä tätä kaikkea. Kun olen osa Keskilännessä asuvien Alfredin ja Enidin konservatiivista (ja hulvatonta!) ajatusmaailmaa. Kun kävelen pariskunnan aikuisten lasten Chipin, Garyn ja Denisen vierellä, katselen kuinka he rimpuilevat irti vanhempiensa odotuksista, arvoista, vaatimuksista. Kuinka he yrittävät miellyttää, mutta eivät toisaalta voisi välittää tippaakaan.

Kiemurtelen mielihyvän ja tuskan sekoituksesta lukiessani tällaisia dialogeja, joita Alfred ja Enid käyvät lastensa kanssa (korostan: aikuisten lastensa kanssa), jotka eivät tunnu koskaan onnistuvan elämään sellaista elämää, mikä sattuisi miellyttämään Keskilännessä:



"Sinäkö jatkat siellä collegessa joulun jälkeen?" Alfred sanoi. 
"Joo. Joo. Tai oikeastaan en. Oikeastaan ajattelin, etten opettaisi kevätlukukaudella ollenkaan."
"Nyt en kuullut."
Chip korotti ääntään. "Sanoin etten opeta kevätlukukaudella. Otan virkavapaata ja keskityn kirjoittamiseen."
"Eikös sinun pitäisi kohta saada vakipaikka?"
"Pitäisi. Huhtikuussa."
"Luulisi että jos odottaa vakipaikkaa, niin olisi parempi jäädä opettamaan."
"Joo-o."
"Jos nähdään että paiskit kovasti töitä, ei ole mitään syytä olla tarjoamatta sinulle semmoista."
"Joo-o" (s.72)


Franzen on ah! - niin loistava. Se, miten hän kirjoittaa ihmisistä, piirtää heidät eläviksi, aina hieman noloiksi, koomisiksi, vajavaisiksi. Aidoiksi, niin, se on oikea sana. 

Luin Franzenin Vapaus-romaanin viime jouluna ja muistan hehkuttaneeni sen jälkeen, että omakin kirjoittaminen alkoi laukata paremmin, löysin uusia suuntia, tapoja katsoa ihmistä, nähdä vielä vähän syvemmälle. Muutoksia tuntuu toimivan samalla tavalla. En pysty lopettamaan muistiinpanojen tekemistä, haluan muistaa juuri tuon ilmauksen, juuri tuon kielikuvan, juuri tuon katseen. Ja vielä tuon, ja tuonkin.


Finchin kieli myllersi ylähuulen ja hampaiden välissä kuin kissa lakanoissa. (s. 167)


Olen usein ajatellut pitäväni eniten kohtalaisen pienistä romaaneista - kooltaan siis. Sellaisista, joissa ei sanota mitään turhaa, ei jaaritella, ei venytellä, ei kuvata henkilöitä "puhki". Sellaisista, joissa on paljon ilmaa, runollisuutta, välejä joita voin itse täytellä. 

Sitten aina välillä törmään kuitenkin tällaisiin franzeneihin, jotka jauhavat suu vaahdossa, paljastavat henkilöistään aivan kaiken, eivät häpeile tippaakaan monisanaisuuttaan tai sitä, että eksyvät tuon tuostakin kaikenlaisille sivupoluille. Joiden kieli on sujuvaa, mutta kaunistelematonta. Räävitöntä ja rivoakin silloin, kun sellaisen aika on. Ja niin - olen myyty. Maailma on näissä niin totta.

Noin kaksisataa sivua vielä siis jäljellä! Enpä tiedä kovinkaan monta parempaa tapaa viettää lauantai-iltaa kuin lukea näitä sivuja hiljalleen viilenevällä parvekkeella, sukat jalassa, jalat koukussa, tyyny selän alla. 

________________________
Jonathan Franzen: Muutoksia
Alk. The Corrections (2001)
Suom. Raimo Salminen
WSOY 2003
439 s.

4 kommenttia:

  1. Kerrassaan mainio postaus! Jaan täysin tuntemuksesi Franzenin suhteen: saa sielun sykkyrälle & sukat makkaralle... Syksyn "Purity" - eeposta sopii odottaa suurella mielenkiinnolla. Aurinkopäivää!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi! Odotan Puritya todella kovasti, luulen että se kiilaa lukulistan kärkeen heti kun ilmestyy. Aurinkoa sinunkin päivääsi!

    VastaaPoista
  3. Maisku, nyt minulla on kunnia tarjota sinulle järkytys. En ole koskaan lukenut ainuttakaan Franzenia.

    Postauksesi on aivan ihastuttava. Tuo tunne on niin mahtava, kun on jostain kirjasta niin innoissaan, että pitää päästää kirjoittamaan siitä ennen kuin on edes lukenut loppuun. Kun haluaa jakaa lukuonnea muillekin lukijoille.

    Tämä bloggauksesi oli sunnuntai-aamiaiseni ja hyvältä maistui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaaaww, kiitos Omppu. Uskon kyllä, että voisit pitää Franzenista, kannattaa kokeilla. Sekä Vapaudessa että tässä Muutoksia-kirjassa on melko tragikoominen meno, ihmis- ja etenkin perhesuhteet keskiössä. Myös yhteiskuntakritiikkiä ehdottomasti, ironian keinoin.

      Kivaa sunnuntain jatkoa :)

      Poista