20. syyskuuta 2015

Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun

Ai että. Tänä viikonloppuna olen lähinnä vain lukenut, lukenut 
ja lukenut. Noh okei, kävin lauantaina vähän töissäkin, mutta muuten olen lötköttänyt oikein tehokkaasti sohvalla, vaihtelun vuoksi hiippaillut hetkeksi sängylle, rojahtanut nojatuoliin. 

Käsissäni on kulunut Kristiina Bruunin esikoisromaani Kaikki mikä on sinun - varsin koukuttava kuvaus monikulttuurisesta parisuhteesta. 

Toki paljosta muustakin, kuten nyt vaikkapa intohimosta, vapaudesta, työstä, itsenäisyydestä, perheestä, naisen asemasta, sukupuolirooleista. Mutta kaiken keskiössä on suomalaisen Annan ja bangladeshialaisen Taufiqin suhde: sen kautta Bruun tarkastelee kulttuurieroja, tapoja ajatella ja toimia. Sitä, millaiset haaveet ovat kenellekin sallittua, millaiset unelmat kenellekin mahdollisia. 

Minulla on ollut tänä viikonloppuna vähän samanlainen fiilis kuin joskus nuorena, jolloin saatoin loikoilla sängyssä pitkälle iltapäivään ja vain lukea. Yöpaidassa, tukka takussa, vain lukea. Vielä yksi sivu, vielä yksi, no jospa vielä yksi

Samaistuminen. Se, että tiedän ainakin osittain, mistä on kyse. Suomalainen nainen, itsenäinen, hiljaisuutta rakastava, omaa rauhaa kaipaava. Sellainen kun tyrkätään keskelle kulttuuria, jossa kaikki tehdään yhdessä tai annetaan palvelijan tehtäväksi. Jossa hiljaista ihmistä pidetään outona, omaan huoneeseen vetäytymistä äärettömän epäkohteliaana. Ei siitä ilman sanomista selvitä.

On joko sopeuduttava tai lähdettävä.

Väitän, että lähteminen on helpompaa. 

Anna kuitenkin taistelee. Nielee sen, että hänen farkkujaan moititaan miehisiksi. Että hänen pisamiaan pidetään ihosairautena. Että hänen vartaloonsa toivotaan lisää kurveja. Että hänen perässään juoksee aina joku huolehtimassa, ettei hänelle vain käy kuinkaan Dhakan meluisilla kujilla. Anna on Bangladeshissa aina bideshi, ulkomaalainen. Nimittelyynkin on vain totuttava.

Bruun pääsee vauhtiin nimenomaan siinä vaiheessa, kun Yhdysvalloissa opiskelijoina tavanneet Anna ja Taufiq muuttavat Bangladeshiin. Kirjan alku töksähtelee, aivan kuin Bruun olisi kirjoittanut ensimmäiset luvut pakotetusti, väkisin. Vain siksi, koska ne on ollut pakko kirjoittaa, jotta päähenkilöt saataisiin kuljetettua yhdessä keskelle Aasiaa. 

Mutta sitten kun ollaan Aasiassa, niin todella ollaan. Värit, tuoksut, monsuunisateet, silkkikankaat, mausteiset ruoat - kaikki puskee kirjan sivuilta eloon. Ja ihmiset! Dialogi! Aivan hetkittäin tässä oli jotain samaa kuin Chimamanda Ngozi Adichien kielessä ja tavassa kuvata eri kulttuureja, niiden yhteentörmäyksiä. Bruunin teksti on Adichien tekstiä kevyempää, lähes viihdyttävää (mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan), mutta jokin yhteinen kosketuspinta niissä on.

Silti hieman myös nihkeilyä: miksi ihmeessä Bruun on yrittänyt ottaa mukaan myös autonkuljettaja Delwarin tarinan? Miksi sitä roikutetaan tässä rinnalla, vaikka se ei kasva mihinkään? Onko Bruun yrittänyt kuvata Delwarin kautta Annaa - yrittänyt siten osoittaa, miten paikallinen katsoo ulkomaalaista? Tämä on ainut järkevä selitys, mikä minulle tulee mieleen, mutta ei silti riittävä. 

Joka tapauksessa! Kaikki mikä on sinun oli aivan loistava kumppani viikonloppuun. Semmoinen, jonka syliin sukelsi innolla, empimättä, ja jonka lähdön jälkeen lämpö säilyi iholla vielä monta tuntia.

_________________________________
Kristiina Bruun: Kaikki mikä on sinun
Schildts & Söderströms 2015
296 s.

6 kommenttia:

  1. Luin tämän myös viime viikolla, mutta en ole saanut vielä kirjoitusta kirjasta. Kiinnostava aihe kirjassa, mutta minusta tämä oli ehkä vähän kiltti kirja. No, mutta siitä myöhemmin, kun saan tekstin valmiiksi. Kiinnostava kirja kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiltti, joo, ymmärrän mitä tarkoitan. Aiheesta olisi voinut kirjoittaa paljon rajumminkin, tehdä ronskimpia päätöksiä. Mutta ehkä aina niin ei tarvitse tehdä. Minusta tässä oli kuitenkin painavaakin asiaa, vaikka toteutus olikin lempeä ja viihdyttävä.

      Poista
  2. Kiitos hienosta arviosta ja vertauksesta Chimamanda Ngozi Adichieen. Anna vie meidät toiseen maailmaan, jonka avartamiseen tarvitaan uudenlaisia näkökulmia kuten köyhän miehen, jolla on vastuu maassa jossa yhteiskunta ei sitä ota. Kaikilla ei ole omia valintoja. Me kaikki voimme arvostella, ymmärtää tai jopa oppia eri kulttuureista. Hiljaakin voi puhua kovaa. Huutajaa ei kukaan jaksa kuunnella. Kiitos kun sinä kuuntelit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kristiina, kiitos että vierailit ja jätit kommentin! Olen kanssasi aivan samaa mieltä: tällaisia tarinoita tarvitaan, jotta ymmärtäisimme paremmin - itseämme ja toisiamme, sitä miten suhtaudumme muihin. Delwarinkin mukanaoloa avasit tässä, aivan järkeenkäypää - hieman naisten jalkoihin hän tarinassa jäi, mutta ehkä niin kuuluikin(?). Kiitos kirjasta!

      Poista
  3. Aivan. :) Delwar kuten ymmärsit tuo näkökulman Annan käytökseen kuin myös näyttää Bangladeshin toisen todellisuuden ja sen mihin köyhyys ajaa. Hän on henkilö, jonka tulee pysyä lähellä mutta näkymättömissä.

    VastaaPoista