8. lokakuuta 2015

Kirjallisuuden Nobel 2015: Svetlana Aleksijevitš

Herätyskellon soidessa ensimmäinen ajatukseni oli: tänään julkistetaan vuoden 2015 kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja! Jännää!

Olin lukenut veikkailuja sieltä täältä, toivonut jälleen, että nyt palkinto napsahtaisi Joyce Carol Oatesin kohdalle. Katsoin suoraa lähetystä julkistamistilaisuudesta, olin varma, että naiselle palkinto joka tapauksessa menee, on mentävä. Ensimmäistä kertaa ikinä Nobel-komiteaa luotsaa nimittäin nainen: kirjallisuuden professori Sara Danius.

Ja kyllä. Valkovenäläisestä Svetlana Aleksijevitšistä tuli (vasta!) neljästoista kirjallisuuden Nobelin voittanut nainen.

Häneltä on suomennettu kaksi teosta: Sodalla ei ole naisen kasvoja (1988) ja Tsernobylista nousee rukous (2000). Omasta kirjahyllystäni löytyy ensin mainittu. Aika hurjaa, sillä taitaapi olla aika harvinainen opus tätä nykyä! Minunkin kappaleeni on kirjaston poistokirja - poimin sen mukaani Hämeenlinnan kirjastosta varmaan kymmenisen vuotta sitten. En kuitenkaan muista lukeeni kirjaa kannesta kanteen, vain selailleeni.

Ehkäpä tämä oli oiva muistutus siitä, ettei oman hyllyn aarteita kannata unohtaa.












Onko Svetlana Aleksijevitš teille muille tuttu? Kenelle SINÄ olisit antanut Nobelin kaikkein mieluiten?



4 kommenttia:

  1. Aika mahtavaa, että kirja löytyi omasta hyllystä! :) Itse kävin pian palkinnon voittajan julkistamisen jälkeen kirjastossa metsästämässä Aleksijevitsin teoksia, mutta joku muu ehti tietenkin ensin. Kirjailija ei kyllä ole ennestään minulle tuttu, mutta kuulostaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aika hienoa! Täytyy nyt ilmeisesti lukea kirja ihan kunnolla :) Molemmat suomennokset on jo kohtalaisen vanhoja, joten ihan hirveitä määriä niitä ei taida kirjastoissakaan olla. Toivottavasti pian tulee uudet painokset!

      Poista
  2. Olin yllättynyt, en omista yhtään kirjaa. En tiedä edes lukemisesta. Jos pysytään naisissa, niin suosikkini olisi ollut Oates. Olisi puuttunut 2 suomennettua. Vakavampi osuma olisi ollut Le Guin, sillä hyllyssäni taitaa olla 1 tai 2 kirjaa ja suomennettuja valtavan monnta. Eniten olisi toivonut Atwoodille, mutta Munro sai liian liki, joten toive ei ollut realistinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atwood olisi ollut myös minulle varsin mieluisa valinta. Mutta tosiaan kaksi kanadalaista noin lähekkäin olisi varmaan ollut vähän epärealistista. Vaikka eipä kotimaan tai kansallisuuden pitäisi oikeasti vaikuttaa, hyvä kirjallisuus on hyvää tuli se mistä vain.

      Poista