9. marraskuuta 2015

Barcelona ja Meri




Karkasin pidennetylle viikonloppureissulle Barcelonaan ja siellä minua odotti aurinko. Ei enää polttava, mutta lämmin, lempeä. Käsivarsiini jäi muistoksi hento puna.

Terassit, jotka levittäytyvät huolettomina kaduille ja täyttyvät auringon laskiessa. Puheensorina, joka soljuu ulos kapakoista ja pienistä ravintoloista, jotka ovat heti siinä - ilman eteistä tai tuulikaappia. Koirat, jotka juoksevat vapaina, kirmaavat puistossa toistensa perässä, isot ja pienet, onnellisina. Yleisin rotu lienee yorkshirenterrieri, pikkuruinen ja omanarvontunteva. Moottoripyörät ja skootterit, jotka valtaavat jokaisen kadunkulman, taistelevat tilasta katumyyjien kanssa - jokaisella viltillä on kopioita merkkilaukuista ja -kengistä, koruja, rihkamaa, jalkapallopaitoja. Hetken aikaa en tiedä mihin katsoa.  
Merenranta, jossa tuoksuvat crepesit; huumaava sokeri ja rasva. Rantakatu, jonka äärellä persoonattomat ravintolat houkuttelevat turisteja mitäänsanomattomille aterioilleen. Kuulen ruotsia, saksaa, venäjää. Pienillä hämyisillä kujilla piileskelee aito kaupunki, aidot maut, yllätykset: mitä kaikkea kapea graffitin peitossa oleva ovi hieman likaisella, epämääräisellä kadulla voikaan kätkeä sisäänsä! Gaudin suunnittelemia käytäviä, kellareita, torneja ja koristeellisia kattoja. Tunnelmallisia kattoterasseja, joissa valo ja lämpö nousevat nuotiosta, shampanja tuodaan pöytään ja uima-allas on taivaassa kiinni. 
Väkevä sumu, joka levittäytyy Montjüicin ylle, peittää huntuun olympiapatsaan ja linnan jykevät muurit. Istun hotellin katolla - aurinko tulee liki, kääntyy hiljalleen nurin, musiikki lämmittää vielä silloinkin, kun varjo lepää jo koko katon yllä. Jossain kaukana menee ambulanssi, jonka hälytysääni on kuin jäätelöautossa.



"Veden taju on jotakin syvän omakohtaista, yksilöllistä. 
Kirjoittamista, minä ajattelen. Kuin kirjoittamista.
Uida luoda kirjoittaa uida. Ne liittyvät yhteen.
Ja yksinäisyys. Minä rakastan uimista. Ja yksin olemista." (s. 123)


Matkalukemisena minulla oli Monika Fagerholmin ja Martin Johnsonin pieni, kaunis kirja Meri - neljä lyyristä esseetä. Luin kirjaa lentokoneessa ja hotellin katolla. Auringossa, gin tonicin kera. 

Harpoin, sukelsin, viivyttelin, loikin. En tehnyt ainuttakaan muistiinpanoa, vaikka olisin voinut. Olisin voinut alleviivata monta virkettä, tarina-aihiota. Lomalla päätin kuitenkin vain kellua huolettomasti - kellua Meressä. 

Lyyrinen essee on muotona kiinnostava ja terminä oikeastaan melkoisen harhaanjohtava. Vaikka lähes kaikki, mihin Fagerholm koskee, muuttuu tietyllä tavalla lyyriseksi (se kieli! se kieli!), Meri ei kuitenkaan ole runoutta. Kuten kirjassa todetaan, lyyrinen essee on selvästi vähemmän runollinen formaatti kuin miltä nimi kuulostaa: kyse on fragmenteilla dramaturgisesti askartelusta ja rakentelusta (s. 147). 

Meressä kokonaisuus muodostuu lukemattomista erilaisista paloista: on haastatteluja, on omia muistoja, on pieniä tarinoita, on viittauksia kirjoihin ja elokuviin, on karttoja ja lehtitekstejä, on ajatuksia ja unelmia, on tuuli iholla ja hiuksissa. 

Kaikkea tätä - näitä fragmentteja tai sirpaleita - yhdistää jollain tavalla meri. Se valtava, kutsuva ja vaarallinen. Esseet on nimetty näin: Katastrofi, Veden alla, Labyrintti ja Yksinäisyys. Nimet kertovat paljon siitä, miten ihminen meren kokee, miten ihminen meren kanssa elää (ja kuolee). 

Kirja jättää lohdullisen ja haikean olon. Yksityiskohdat alkavat jo unohtua. On vain valtava halu nostaa purjeet ja lähteä. Sukeltaa pinnan alle, vetää pitkiä vetoja. Ja sitten palata kotiin, koska usein siellä jossain kaukana mieleen tulee kysymys: mitä ihmettä oikein teen täällä? 

Samalla tavalla kysyi Jonathan Franzen lähdettyään yksin Masafueran vaikeakulkuiselle saarelle ystävänsä David Foster Wallacen itsemurhan jälkeen. Meressä on hieno pätkä Franzenista, hänen ajatuksistaan koskien romaania, yksinäisyyttä, ystävyyttä, kirjoittamista. Teksti pohjautuu Franzenin esseeseen "Farther Away - Robinson Crusoe, David Foster Wallace and the island of solitude" (ilm. New Yorker 4/2011)



La Central -kirjakaupassa. Monet Suomessa isosti esillä olleet kirjat löytyivät paraatipaikalta myös Barcelonassa.


Bloggaaja Montjüicin rinteillä. Mielessä jo paluu, tai jääminen.

________________________________________
Monika Fargerholm & Martin Johnson: Meri - neljä lyyristä esseetä
Suom. Asko Sahlberg
Teos 2012 
170 s. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti