4. tammikuuta 2016

Jonathan Franzen: Purity



Puolitoista viikkoa siinä meni, mutta olipa se sen arvoista! Mies lahjoi minua joulun alla Jonathan Franzenin Puritylla, ja tietysti otin kirjan heti mukaan joululukemiseksi. Ennen neljän päivän reissua tuskailin, riittääkö minulle varmasti tämä yksi kirja - mitä jos lukeminen loppuu kesken? Noh, kotiin palattuani olin päässyt Puritya vasta puoleen väliin, joten huoli taisi olla turha.

Mikään helppo pikapala tämä Franzenin neljäs suomennettu romaani ei siis ole. Kirjailija on uskollinen tyylilleen, ja hyvä niin.

Vapaus- ja Muutoksia-romaaneissa ihastuin ennen kaikkea Franzenin tarinankertojan lahjoihin. Okei, ehkä joskus voisi vähän oikoa mutkia suoriksi, ehkä joskus voisi pikkuisen viilata nurkista, kumittaa pahimmat rönsyt pois. Mutta jotain sairaan siistiä siinä on, että kaiken vyöryn ja mitä kummallisempien lonkeroiden jälkeen Franzen aina onnistuu punomaan langanpäät yhteen, onnistuu pitämään tarinan kasassa, onnistuu säilyttämään lukijan mielenkiinnon. Onnistuu jopa koukuttamaan, kiertämään pikkusormensa ympärille.

Kirjan nimi Purity viittaa sen päähenkilön nimeen eli Purity "Pip" Tyleriin. Toisaalta kirjassa puhutaan paljon myös puhtaudesta (ihmismielen puhtaudesta, maailman puhtaudesta), joten nimen suomentaminenkaan ei olisi ollut välttämättä väärin. Ja oikeastaan Pip ei edes ole kirjan päähenkilö tai ei ainakaan kirjan kiinnostavin henkilö. Hän on pikemminkin pelinappula, tarpeellinen vain koska muiden henkilöiden toiminta ei olisi mahdollista ilman häntä. 

Aiempien romaaniensa tavoin Franzen kertoo tarinaansa usean henkilön näkökulmasta. Salaisuudet paljastuvat tipoittain, hiljalleen henkilöiden kertomukset sulavat yhteen, elämät liittyvät toisiinsa. Kriittinen lukija voisi nähdä näissä lonkeroissa epäuskottavuutta ja pakonomaista leikkaa-liimaa-tuherrusta, mutta minähän en Franzenin kohdalla osaa olla kovin kriittinen. Kyllähän elämä joskus on aika uskomatonta ja ihmiset törmäävät toisiinsa varsin sattumanvaraisesti.

Kun Purity ilmestyi englanniksi alkusyksyllä 2015, sen sisältämästä feminismistä nousi pienoinen haloo. Yritin lukea kirjaa tästä piittaamatta, mutta valitettavasti voin allekirjoittaa esimerkiksi kaikki tämän artikkelin huomiot. Etenkin Anabelin kuvaus sai karvani pystyyn: Franzen esittää hänet näkyvänä, kantaaottavana feministinä, mutta samalla varsin heikkona, outona ja epästabiilina persoonana, joka saa koko feminismin näyttäytymään jotenkin herjaavassa valossa. Franzen tuntuu pahimmillaan sanovan, että feminismi on vain miehien syyllistämistä ja säälittävien tyttöjen uikutusta. 

Olen kirjan naiskuvasta hieman ärsyyntynyt, mutta eipä Purityn miehetkään mitään lupsakoita herrasmiehiä ole. Varsinkin Andreas - Julian Assangen kaltainen tietovuotaja - on läpi kirjan niin ällöttävä runkkaaja (kirjaimellisesti!), että ihan heti ei yhtä limaista henkilöhahmoa mieleen tulekaan. Franzenin tuotannossa ihmiset ovat aina melkoisen rumia; eivät fyysisesti mutta päänsä sisältä. He ovat aina itsekkäitä, epäluotettavia, heikkoja, itsetunto-ongelmaisia. He eivät osaa sanoa kiusauksille ei. He tietävät kyllä, mikä olisi oikein, mutta tekevät silti väärin. Idealismi kaatuu aina ihmisen pienuuteen.

Puritya lukiessani minuun iski valtava vimma kirjoittaa myös itse. Niin on käynyt kaikkien Franzenin kirjojen kohdalla. Vaikka rönsyily, lavea kerrontatyyli ja jättimäiset kokonaisuudet eivät olekaan minun tapani (tai edes haluni) kirjoittaa, Franzenin ihmisissä ja ihmissuhteissa on niin paljon kiehtovia elementtejä ja räikeän tarkkoja havaintoja, että haluan saada ne jotenkin ylös, omalla tavallani.

Kiitos tästä - jään odottamaan seuraavaa jättiläistä. Onneksi lukematta on vielä kirjailijan varhainen romaani Alkuvoimat (1992, suom. 2004) sekä kasa esseitä. 

_______________________
Jonathan Franzen: Purity
Alk. Purity (2015)
Siltala 2015
600 s.

4 kommenttia:

  1. Olen saman urakan edessä. Ensin lukeminen ja sitten kirjoittaminen. Vilkuilin vain tekstisi, mutta kirjoittaminen ei vain innosta. Hitaasti minäkin luin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä, Ulla! Kiinnostavaa kuulla, mitä Purity sinussa herätti.

      Poista
  2. Vihdoinkin sain tehtyä tekstin. Tämä oli hankala minulle. Sain kertailla ja tarkistella asioita. Franzen on minulle mieluinen kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä! Piipahdanpa lukemassa. Franzen on jännä, hyvin jännä tapaus.

      Poista