29. tammikuuta 2016

Petri Tamminen: Meriromaani


"Näiden muistojen jäljiltä Vilhelm Huurna päätti ryhdistäytyä ja aloittaa elämänsä, ja silloin hän huomasi, että hän oli sen jo elänyt." (s. 138)


Petri Tammisen Meriromaani on pikkuinen kirja elämästä: siitä miten elämä vie ja heittelee, siitä miten elämä lyö kapuloita rattaisiin ja sitten noukkii meidät taas ojanpohjalta ylös, siitä miten elämä rientää ja matelee - ja siitä, miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua. 

Tamminen tuntuu sanovan, että pelotta, ujostelematta, itseensä uskoen. 

Aina se ei kuitenkaan ole helppoa. Ei minulle, ei sinulle eikä etenkään Vilhelm Huurnalle, joka on aina hävennyt eilistä ja pelännyt huomista. Huurna purjehtii maailman merillä, ajaa karikkoon, törmää toisiin laivoihin. Jos hän joskus jossain onnistuu, kehujen vastaanottaminen tuntuu vaikealta ja omien urotöiden mainostaminen mahdottomalta. Jos jotain Huurna on niin vaatimaton. 

Ja myös hiljainen, sulkeutunut, yksin. Joskus hänen tekisi mieli kertoa itsestään muille, mutta viime hetkellä leuka lukkiutuu, sanoja ei tule.

"Hän oli aina ajatellut, että hän liittyisi pian ihmisten seuraan, mutta tällaista liittymisen hetkeä ei koskaan tullut. Hän muisti tilanteita, joissa hän olisi voinut avata suunsa mutta ei ollut avannut." (s.137)

Luin Meriromaania ylläni t-paita, jonka kyljessä lukee someday is today. Paidan ja Meriromaanin sanoma on sama: jos haluat tehdä jotain, tee se nyt. Tekemättömiä töitä murehtivalle lohtua tuo Vilhelm Huurnan oivallus: 

"Hän huomasi myös, että todelliset työt olivat sittenkin helpompia kuin ne mielessä tehdyt." (s.29)

Näinhän se on! Tätäkin blogausta mietin viikon, tuntui hirveän työläältä. Lopulta - kun vain istuin alas ja aloitin - teksti syntyi varttitunnissa.

Kivaa viikonloppua!

________________________________
Petri Tamminen: Meriromaani
Otava 2015
142 s.

4 kommenttia:

  1. Viime vuoden ykköskirjani. Tippa tuli linssiin lukiessani arviotasi. Ihana kirja, koko elämä. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tämä on tainnut tehdä moneen lukijaan todella syvän vaikutuksen. Itse luin tätä ehkä jonkinlaisena välipalana, enkä siksi sukeltanut aivan täysin sen maailmaan, mutta totta: hieno vertauskuva tämä on elämälle.

      Poista
  2. Tämä kirja on pompsahdellut aika ajoin esiin siellä täällä. Kyllä se varmaankin on itse tsekattava, mistä on kyse, sillä uteliaisuuteni on todellakin herännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tsekata, jos yhtään utelututtaa! Pikainen luettava, mutta paljon ajateltavaa.

      Poista