10. tammikuuta 2016

Tuomas Vimma: Raksa

Lukupiirin vuoden ensimmäiseksi kirjaksi tulin jossain sumupäissäni valinneeksi Tuomas Vimman Raksan, joka on rakennusalalle sijoittuvan trilogian aloitusosa (muut osat: Ruutukymppi, 2013 ja Firman mies, 2014). 

Halusin lukupiiriin jotain kevyttä, hauskaa ja helppolukuista joulukuussa puristetun Peltirummun jälkeen. Oliko Raksa osuva valinta? Katsotaanpa.


Kevyttä? 
Kirjan aihe on periaatteessa aika raskas. Kirja osoittaa rakennusalan (ilmeisen todenperäisen) mädännäisyyden: sen, miten kuluttajaa kusetetaan, verottajaa narutetaan ja työntekijöitä halveksitaan. Liitto on kirosana ja siihen kuuluminen ihan pätevä peruste antaa potkut. Ei hirveän kevyttä.

Raksassa on kuitenkin myös kevyempi puoli: on ryyppäystä ja rällästystä, ihmissuhdesotkuja ja levotonta paneskelua. Jos kirjastossa olisi hylly "miesviihteelle", laittaisin Raksan sinne nätisti Jouni Hynysen ja Juha Vuorisen kirjojen kylkiä lämmittämään.

Hauskaa? 
Vimma on epäilemättä yrittänyt olla hirmuisen hauska. Hän vääntää välillä koko suomen kielen uusiksi, veivaa sanat solmuun ja tekee (anteeksi: duunaa) stadin slangiinkin vielä yhden termikerroksen lisää. 

Kielen pakonomainen vääntäminen menee paikoitellen niin överiksi, että joo, ehkä se voi olla jonkun mielestä jo vähän hauskaakin. 

Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevana hörähdin kohtaukselle, jossa hivenen juppi mutta myös aika juntti päähenkilö Sami löytää itsensä Michelin-tähden ravintolasta Chez Dominiquesta: "Meidät ohjattiin nurkkapöytään. Katselimme ympärillemme ihmeissämme kuin lapualaiset Stockmannilla." 

Hörähdinkö useammin? En muista. 

Helppolukuista? 
Ensimmäiset parisataa sivua luin hujauksessa. Tarina (niin heppoinen kuin se lopulta onkin) rullaa kuin juna. En tiedä, onko koukuttuminen väärä sana, mutta alussa sivuja vain käänteli ja käänteli huomaamattaan, ehkä jopa nautinkin siitä miten tyhjänpäiväistä ja leppoisaa kaikki oli. 

Raksa olisikin ollut ihan namuisa välipala, jos se olisi loppunut siihen pariinsataan sivuun. Mutta ei, sivuja on 438 eli yli puolet liikaa. Luin kirjan loppuun, mutta nihkeäksi tahkoamiseksi se meni. 

Tuomio
Lukupiirimme kokoontuu huomenna. Silloin tulee lopullinen tuomio siitä, kuinka metsään valintani meni. Minun silmäni kurkottelevat nyt kiivaasti kohti jotain kaunista, älykästä, vakavaa, runollista. Siis jotain ihan muuta kuin Raksaa.

__________________________
Tuomas Vimma: Raksa
Gummerus 2011
438 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti