2. helmikuuta 2016

Afrikka-lukupiiriin valmistautumista



Ensi viikon torstaina 11.2.2016 Suomen kirjastoseuran toimistolla kokoontuu Afrikka-lukupiiri, jonka vetäjäksi lupauduin jo viime kesänä. Tapahtuma liittyy Kirjastot & kehitys -hankkeeseen, jonka toiminnassa olen ollut mukana pari vuotta ja jonka matkassa pääsin Namibiaankin syksyllä 2014. Hanke tekee tärkeää ja inspiroivaa yhteistyötä Namibian ja Tansanian kirjastojen kanssa. Kuka vain on tervetullut toimintaan mukaan - lue lisää täältä. Myös lukupiiriin on vapaa pääsy, tervetuloa!

Lukupiirin pääteoksena on nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien romaani Kotiinpalaajat. Lisälukemisina ovat nigerialais-ghanalaisen Taiye Selasin Ghana ikuisesti ja zimbabwelaisen NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet. Nämä kolme kirjailijaa ovat Suomessa jo kohtalaisen hyvin tunnettuja, mutta olen tehnyt lukupiiriläisille myös lyhyehkön listan muista nuorista afrikkalaisista tai afrikkalaistaustaisista kirjailijoista - toivottavasti se innostaa lukemaan lisää ja tutustumaan myös ei-suomennettuihin teoksiin.

Kun puhun afrikkalaisesta kirjallisuudesta, tiedän horjuvani varsin huteralla keinulaudalla. Taiye Selasi on kirjoittanut aiheesta mainiosti The Guardian -lehdessä: pääpointtina siis se, että afrikkalaisten kirjailijoiden niputtaminen yhteen on tyhmää ja lyhytnäköistä, rasististakin. Miksi lokeroisimme yhteen kaikki kirjailijat, joilla on afrikkalaiset juuret - emmehän tee niin kaikille eurooppalaisille saati valkoihoisille kirjailijoillekaan?

Lukupiirin jälkeen emme siis todellakaan tiedä, millaista on afrikkalainen kirjallisuus. Tiedämme vain jotain siitä, miten nämä kolme yksilöä - Adichie, Selasi ja Bulawayo - kirjoittavat.

Olen lukenut lukupiirikirjat niiden ilmestyttyä vuonna 2013, mutta luin ne nyt uudelleen muistia verestääkseni. Etenkin Kotiinpalaajat ja Ghana ikuisesti kestivät mainiosti toisen lukukerran: ne ovat vahvoja, monisäikeisiä teoksia, jotka eivät aukene yhdellä kertaa. Kirjoitin molemmista kirjoista aikoinaan Sylviin, tekstini löytyvät täältä ja täältä

Toisella lukukierroksella Kotiinpalaajista jäi mieleen ennen kaikkea sen moninaisuus ja yksityiskohtien taju: Adichie pyörittää laajaa henkilögalleriaa taidokkaasti ja kohdistaa katseensa viiltävästi pieniin hetkiin ja yksittäisiin repliikkeihin, jotka paljastavat jotain oleellista. Selasin teos puolestaan ihastutti etenkin kielellään, runollisuudellaan, rytmillään. Kumpikin kirja sai minut vielä nytkin vetistelemään.

Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet on epätasaisempi. Kirjan alkupuoli toimii: Bulawayo tavoittaa hienosti lapsikertojan omaperäisen äänen, jonka kautta hän kuvaa kahtiajakautunutta ja Mugaben vallan alla kärvistelevää Zimbabwea. Mukana on piristävää ivaa ja ironiaa, lapsen tarkkanäköisyyttä ja suorasukaisuutta. Kritiikkiä sataa niin kyseenalaistamattomalle uskonnolle kuin länsimaalaisille avustustyöntekijöillekin. Romaanin loppupuoli, jossa minäkertoja on "päässyt" Amerikkaan, valitettavasti hieman lössähtää, persoonallinen ote uhkaa kadota.

Yksi yhteinen nimittäjä on helppo poimia kaikista näistä kirjoista: siirtolaisuus. Ja sen mukana tuleva ulkopuolisuus, sopeutumattomuus, jatkuva oman paikan etsintä. Niin Adichie, Selasi kuin Bulawayokin miettivät rotua, ihonväriä, rasismia, epätasa-arvoa. Sitä, kuka saa muuttaa ja minne - ja millä ehdoilla. Sitä, mitä kukakin voi toisesta sanoa tai olettaa. Sitä, millaista on, kun perhe leviää ympäri maapalloa. Sitä, kun siteet katkeavat. 

Ajankohtaista tänä(kin) päivänä.




_________________________________________
Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat
Alk. Americanah (2013)
Suom. Hanna Tarkka
Otava 2013
522 s.

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti 
Alk. Ghana Must Go (2013)
Suom. Marianna Kurtto
Otava 2013
395 s.

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Alk. We Need New Names (2013)
Suom. Sari Karhulahti 
Gummerus 2013
292 s.

4 kommenttia:

  1. Voi nostalgia, Bulawayon kirja oli mun ensimmäinen bloggaus. Kiinnostava tuo lukupiiri, haluaisin osallistua, mutta nyt on tilanne, että joudun pitäytymään monesta mielenkiintoisesta asiasta, koska haluan nyt keskittyä eräisiin juttuihin.

    Olen lukenut Selasin ensin englanniksi ja myöhemmin suomeksi ja se on kyllä niin kertakaikkisen valtavan hieno teos. Häneltähän on nyt tulossa uusi teos tänä vuonna, jota tietysti kovasti odotan. Kotiinpalaajat olen lukenut vaan englanniksi, mutta löysin suomenkielisen version kirjaston poistomyynnistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sain tuotua nostalgiaa päivääsi :) Ja ymmärrän, ettei kaikkeen ehdi revetä - tiedän tunteen. Itsellänikin on sellainen olo, että pitäisi saada otettua jostain pian sellainen ajanjakso, jolloin voisi tosiaan keskittyä täysillä juuri niihin "eräisiin juttuihin".

      Selasi teki toisella kerralla muhun ehkä vielä isomman vaikutuksen kuin ensimmäisellä lukemalla. Se kieli! Marianna Kurton suomennos on todella taidokas.

      En muuten tiennyt, että Selasilta on tulossa uusi kirja, apua! Täytyykin heti ryhtyä tonkimaan. Kiitos kommentistasi, Omppu.

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta lukupiiriltä! Kotiinpalaajat oli minusta mainio, kuten muutkin Adichien teokset. Yksi suurimmista aarteistani onkin kyseiseen kirjaan saamani Adichien nimmari. Ghana ikuisesti on minulla lukematta, pitää korjata tämä puute mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen kateellinen Adichien nimmarista! En tiedä, mikä ajatuskatko mulla oli sinä vuonna, kun Adichie kävi Helsingin kirjamessuilla - taisin jättää messut kokonaan väliin. Jälkeenpäin on harmittanut.

      Sinulla on tiedossa hienoja hetkiä Selasin romaanin kanssa, nauti :)

      Poista