20. helmikuuta 2016

E-lukupiirissä Heidi Köngäksen Hertta


Toissapäivänä eli 18.2.2016 Epos e-lukupiirimme kokoontui Tapiolan kirjastoon ruotimaan Heidi Köngäksen Herttaa. Ja ruodittavaahan tässä kirjassa riittää: on kiinnostavat ja ristiriitojen repivät henkilöhahmot, on häilyvät ihmissuhteet, on valtapeli joka tunkeutuu niin työhön kuin makuuhuoneeseenkin, on kyseenalainen faktapohja, rohkea väite, pala Suomen historiaa.

Itse luin kirjaa hitaasti, käytin siihen lähes kolme viikkoa, nautiskelin kielestä ja konstailemattomuudesta. Monen monituista kertaa mietin, että ilmaisussa on jotain samaa kuin Sirpa Kähkösellä: miellyttävä rauhallisuus, toteavuus, jopa arkisuus. 

Minulle Hertta oli kirja, joka kaipasi rinnalleen jonkun toisen teoksen: luen melko harvoin kahta saati useampaa kirjaa päällekkäin, mutta Hertan kyljessä kuljetin koko ajan mukana jotain muuta. Halusin pureskella Hertan pienissä osissa - ehkä siksi, että muuten suu olisi palanut.

Kirja kertoo Hertta Kuusisesta: kommunistista, poliitikosta, feminististä. Suomen kaikkien aikojen toisesta naisministeristä. Naisesta, jonka sisällä roihuaa rakkaus sekä aatteeseen että mieheen. 

Lukupiirissä pohdimme paljon Hertan hahmoa, hänen tekemiään ratkaisuja. Mietimme, olisiko Hertta voinut elää toisin, valita erilaisen suunnan. Minä epäilen, että ei. Hertta oli kasvatettu aatteeseen, kylvetetty siinä, kapaloitu punaiseen. Aate teki Hertasta Hertan, se oli hänen minuus. 

Ja osa Herttaa oli myös se, että hän ei kainostellut. Hän oli Alexandra Kollontain oppien mukainen "uusi nainen", joka ei häpeä seksuaalisuuttaan, joka ei kätke itseään, joka ei alistu saalistettavan osaan: 

"En ole niitä naisia, jotka esittävät joka kerta neitsyttä kiinnostuessaan jostain miehestä."

Tekisi mieli hieroa kämmeniä yhteen kärpäsen tavoin. Köngäksen rakentama Hertta on maukas hahmo, hurmaava, kapinallinen. Okei, hän rakastuu munaskuitaan myöten Yrjö Leinoon, joka on kaikilla mittapuilla varsin tympeän oloinen äijänkäppyrä. Siinä kohtaa Hertan arvostelukyky ehkä hivenen pettää ja hänen ripustautumisensa epäluotettavaan vätykseen oli ärsyttävää luettavaa, mutta silti: pidin Hertasta - siitä hahmosta, jollainen hän tässä kirjassa on. 

Hertta jättää tiskit tiskaamatta, jos menossa on kiinnostava kirja. Hän kuluttaa lähes kaikki rahansa kirjoihin, lehtiin ja tupakkaan. Hän tilaa Ekbergin kahvilassa kaakaon ja briossin, nauttii hetkestä, vapaudesta. Ja hänessä on valtava, kadehdittava elämänjano, jollainen tekisi monelle meistä hyvää maanantaiaamuna klo 6:00:

"Haluaisin kaiken heti! Aloittaa poliittisen toiminnan, heti, mennä elokuviin, heti, lukea kaikki kirjat, heti, tavata ystävät, toverit, heti. Haluaisin miehenikin, heti."


E-lukupiirin kevään viimeiseksi kirjaksi valikoitui ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin Kaikki se mitä en muista. Keskustelemme kirjasta FB-ryhmässä ja lopulta kasvokkain Pasilan kirjastossa to 17.3.2016. 

_______________________________
Heidi Köngäs: Hertta
Otava 2015
285 s.

2 kommenttia:

  1. Just tuo Hertan draivi niin minuakin ihastutti. Mikä nainen! Ilahduttavaa myös, että otit esiin Kollontai tai jota muissa kirjoituksissa (omaani lukuunottamatta) ei ole mainittu tai sitten ei ole osunut silmään. Uskon, että Kollontain merkitys oli varsin suuri oikealle Hertta Kuusiselle. Esikuva uskalluksessa ja normien koppaan heitossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kollontai ja se, miten hänen ajatuksensa vaikuttivat Herttaan, oli mielestäni kiinnostavinta tässä kirjassa! Jokainen lukee tietysti omista lähtökohdistaan käsin, ja omani nyt vain ovat syvästi siellä feminismissä :) Kannattaa muuten katsoa Köngäksen ohjaama Punainen kolmio -minisarja, siinä Vappu Nalbantoglu tekee upean roolin Herttana.

      Poista