12. maaliskuuta 2016

Riikka Pulkkinen: Totta


"Rakastaminen on ainoa tapa tehdä maailmasta totta." (s. 220)

Lukupiirimme maaliskuun kirjaksi haluttiin valita naistenpäivän kunniaksi joku naiskirjailijan teos. Kun yksi piiriläinen sitten ujosti ehdotti, että miten olisi jotain siltä Pulkkiselta, sydämeni sykähti: no ilman muuta! Otetaan Riikka Pulkkista!

Ehdotin romaania Totta, koska a) rakastuin siihen kuusi vuotta sitten, jolloin kirja ilmestyi, b) olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluaisin lukea kirjan uudelleen ja c) arvelin, että se olisi Pulkkisen teoksista paras lukupiirikirja eli herättäisi keskustelua ja tunteita, ehkä myös ihastuneita huudahduksia.

Lukupiiri kokoontuu parin päivän päästä, ja minua hieman jännittää. Kaksi piiriläistä on jo käynyt kertomassa, ettei ihan hirveästi tykännyt kirjasta. Toisen mielestä Pulkkisen kuvaileva tyyli oli puuduttavaa, toista tympäisi kirjassa mukana kulkeva sairauskertomus. 

Ihanko totta, minä mietin. Voiko olla ihmisiä, jotka eivät pidä tästä kirjasta? Sitten otin ja luin Totan (vai Tottan? miksi kirjoille annetaan nimiä, joiden taivuttaminen on s..tanasta?) uudelleen, kuusi vuotta vanhempana, ehkä jo muutamasta unelmasta luopuneena ja ehkä useammankin unelman saavuttaneena.

Ymmärsin, että kuusi vuotta sitten kirjoitin omiin muistikirjoihini juuri samalla tavalla, samanlaisia lauseita kuin Totassa on, tällaisia: "Yhtäkkiä meidän iltamme on täysi", "Maailma on yhtäkkiä laulua, höyryä ja auringonsäteitä täynnä", "Minä en välitä isän puheista, sillä minä haluan rakentaa maailmani itse". On valtava elämänjano, hetkessä eläminen - ja toisaalta malttamattomuus. Halu saada ja kokea kaikki. 

Pidän näistä lauseista kyllä yhä, ne menevät edelleen jonnekin syviin sopukoihin. Ehkä edelleen kirjoitan itsekin jotain tällaista, silloin tällöin. Mutta samaan aikaan noissa lauseissa on jo jotain vierasta: niissä on kiimaista odotusta ja tietämättömyyttä, nuoruuden hölmöyttä. Totassa mainitaan niin usein sana hellyys, että kirjaa lukiessa voisi pelata juomapeliä ("hörppy aina kun törmäät hellyyteen") ja saada kunnon kännit.

Mutta.

Totta teki minut edelleen hyvin, hyvin onnelliseksi. En osaa oikein edes sanoa, mistä se johtui, mutta Tottaa lukiessa minusta tuntui kuin elämässäni - joka on oikein kiva jo sellaisenaan - olisi ollut vielä jokin lisädraivi, jokin uusi ulottovuus. Kuulostaa hölmöltä, mutta tällainen olo minulla oli koko alkuviikon, kun kannoin kirjaa mukanani, luin junassa, lounastunnilla. 

Vaikka toisella lukukerralla Pulkkisen kielessä olikin häiritsevää toisteisuutta ja ehkä liiallista ja liioiteltuakin kauneutta, teki se minuun yhä syvän vaikutuksen. Mielestäni tämä kuusi vuotta sitten talteen noukkimani sitaatti on edelleen hieno:

"Kaikkien on uskallettava antautua tuntemattomalle, maailma on jokaiselle yhtä vieras ennen kuin siihen uskaltaa kurottaa ja siitä tulee tuttu." (s. 234)

Uskallan siis yhä suositella Tottaa lukijoille, jotka haluavat kadota viimeisteltyihin virkkeisiin, kaipaavat unelmia ja hurmiota ja lukevat mielellään perheistä, joissa kaikki on periaatteessa hyvin ja ei sitten kuitenkaan. Totta on hieno kirja salaisuuksista, vaikenemisesta, hukassa olemisesta ja perille löytämisestä.

_________________________
Riikka Pulkkinen: Totta
Otava 2010
332 s.

4 kommenttia:

  1. Totta on kieltämättä ihana. Luin sen itse tammikuussa ja rakastuin kovin - kunhan opin ignooraamaan kielen tietynlaisen itsetarkoituksellisuuden ja vähän päälleliimatun kikkailun. Tarina oli ihana, jotenkin niin kokonainen ja kaunis, ja tuntuu että monet tämän jälkeen lukemani kirjat ovat olleet aivan latteita, koska tätä vain rakastin niin paljon! Hassua, miten tämä niin hurmasikin, mutta se osui johonkin henkilökohtaiseen tasoon varsin suuresti. Pulkkiselta on kuulemma tulossa tänä vuonna uusi kirja, sitä odotellessa siis (vaikken muista hänen kirjoistaan näin ole pitänytkään)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että sinäkin olet rakastunut Tottaan! Ja en yhtään tiennyt, että Pulkkiselta on tulossa uusi kirja - miten tuollainen tieto onkin mennyt ohi! Täytyy heti selvitellä, mistä on kyse :)

      Kiitos kommentistasi, Laura. Piipahdin sinunkin blogissasi ja kivalta näytti. Törmäillään :)

      Poista
  2. Totta kruunasi juhannukseni! Linkitin kommenttisi omaan blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mervi, Totta sopikin varmasti mainiosti juhannuslukemiseksi! Kiitos linkityksestä - kävin lukemassa tekstisi, hieno.

      Poista