10. huhtikuuta 2016

Nyljettyjä ajatuksia Juha Hurmeen kirjoista

"Jos  minulla olisi tuommoinen ämyri, niin huutaisin ihmisille, että ihmiset, lukekaa kirjoja! Lukekaa ulkona, lukekaa sisällä, lukekaa ulkoa, lukekaa sisältä, surussa lukekaa ja ilossa, surussa lohduksi ja ilossa tasoitukseksi. Lukekaa kotona, matkalla, pitkittäin ja poikittain." (Nyljetyt ajatukset s. 61) 


Olen kuluneen kuukauden aikana lukenut lähes koko Juha Hurmeen romaanituotannon eli Puupään (2009), Hullun (2012) ja Nyljetyt ajatukset (2014). Esikoisromaani Volvo Amazon (2007) on jäänyt ainakin toistaiseksi pläräilyasteelle.

Mitä olen oppinut ja havainnut? Katsotaanpa.


KUKA? 
Juha Hurme on kulttuurin monitoimimies, joka on ohjannut yli 40 teatteriesitystä, käsikirjoittanut lähemmäs parikymmentä näytelmää ja näytellyt itsekin silloin tällöin. Hän on toiminut mm. Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana ja Teatteri Telakan johtajana sekä luennoinut eri tahoilla estetiikasta ja taiteesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana häneltä on ilmestynyt myös neljä romaania, jotka kaikki käsittelevät ainakin jollain tavoin teatteria - ja siinä sivussa elämää. Hurme on luontoihminen, patikoija, klassikoiden rakastaja, feministi, humoristi.


MITÄ?
Hurmeen romaaneissa on paljon yhteneviä teemoja, mutta ei kuitenkaan puuduttavuuteen asti. Jokainen teos on omanlaisensa, kiinnostava ja omaperäinen. 

Hurme kirjoittaa taiteesta, hän sekoittaa sumeilematta ns. korkeaa ja matalaa kulttuuria. Hän tekee jännittäviä assosiaatioita: Nyljetyissä ajatuksissa hän yhdistää sujuvasti Immanuel Kantin estetiikan ja Syd Barrettin traagisuuden tai Bob Dylanin lyriikan ja Samuli Parosen kielen. 

Hurme pohtii taiteen luonnetta, merkitystä ja tehtävää. Esimerkiksi näin: "Hyvä taide ärsyttää ja pysäyttää, vie voimia, valvotuttaa ja väsyttää" (Nyljetyt ajatukset s. 51) tai näin: "Kauneutta ei voida todistaa. Siitä seuraa loputon keskustelu. Taide on väittelyä kauneudesta. Jokainen kirja on väite, uusi ehdotus: kirjallisuus on tällaista." (Nyljetyt ajatukset s. 188). 

Hurme kirjoittaa niin kirjallisuudesta, musiikista kuin teatteristakin. Volvo Amazon ja Puupää sijoittuvat tiukimmin teatterimaailmaan ja sen lainalaisuuksiin, mutta esimerkiksi Hullussa juuri teatterin tekeminen parantaa mielisairaalaan joutuneen minäkertojan. 


MITEN?
Hurme on hauska, hänen lauseensa on vetävä ja yllättävä, ronski ja älykäs. Hurmeen mukaan "viisas nauru" on tärkeää niin taiteessa kuin elämässäkin. Ihminen oppii ja tajuaa huumorin kautta, ehkä myös itselleen nauramisen kautta. Ihmisenä oleminen on traagista ja hulvatonta. Nyljetyissä todetaan jopa näin: "Missä ei ole hauskaa, siellä ei ole voimaa. Hauskuuden puuttuminen on huonon teatterin paljastavin tuntomerkki." (s. 279). 

Hurme on sanonut olevansa valistaja ja kyllä: hänen kirjansa ovat valistavia. Ne opettavat, mikä on ihmiselle hyväksi ja mikä ei: "Kannattaa viljellä maata, vaikka pientä takapihan palstaa. Kannattaa tehdä ruokaa alusta loppuun oikeista aineista, jopa joskus niistä itse viljellyistä, parvekkeella kypsyneistä. Kannattaa kävellä metsässä, kannattaa poimia marjat ja sienet, kannattaa yöpyä metsässä, katsella pimeää, kuunnella ja hengittää" (Puupää s. 210-211). 

Ja ne opettavat myös, mikä on maapallolle hyväksi ja mikä ei: "Luonnon monimuotoisuus on romahtanut viimeisten 40 vuoden aikana 30 prosenttia, kun olemme jyystäneet metsistä puupeltoja, niityistä golfbaanoja, soutuveneistä vesiskoottereita, turvesoista savupommeja ja ideaalisista puistoista Ideaparkkeja!" (Nyljetyt ajatukset s. 124) 

Hurme valistaa ihmisiä elämään paremmin, järkevämmin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tylsyyttä. Onnellisuus löytyy yksinkertaisista, usein ilmaisistakin asioista: luonnosta, liikkumisesta, puhtaasta ruoasta, hyvistä keskusteluista - ja tietenkin: taiteesta.

Hurmeen romaanit ovat myös tietokirjoja. Hän nostaa esiin valtavan joukon taiteilijoita, kertoo heidän elämäntarinoitaan, analysoi heidän teoksiaan. Esimerkiksi Hullussa hän luo perehtyneen katsauksen Algot Untolan (salanimiltään mm. Maiju Lassila ja Irmari Rantamala) elämään, Puupäässä on puolestaan pitkä essee amerikkalaisesta Spirit-rockbändistä. Nyljetyt ajatukset on täynnä vastaavia kertomuksia, hyvää kamaa ovat esimerkiksi Aleksis Kiveä (eli tuttavallisemmin Stenaa) ja Bob Dylania käsittelevät analyysit.    

Hurme kirjoittaa muiden taiteilijoiden tuotoksista hurmaantuneesti, valtavalla innolla, aidosti ihaillen. Tämä on Hurmeen teoksissa mielestäni erityisen oleellista: vaikka esimerkiksi Hullussa liikutaankin aiheen tasolla aika synkissä vesissä, taide on jotain, mikä tuo elämään valoa, iloa ja uskoa. 

Hurme onnistuu juuri valtavan innostuneisuutensa kautta herättämään lukijan mielenkiinnon: kun Hurme oikein hehkuttaa, lukija on jo painelemassa antikvariaattiin tai tekemässä varauksia kirjastoon. Itse olen Hurmeen innoittamana hankkinut luettavakseni muun muassa nämä teokset: 



MIKSI?
Muistutukseksi lukemisen tärkeydestä, sivistyksen merkityksestä, humanismin vaatimuksesta. Hurmeen mukaan ihmiskunnan isot ongelmat, kuten ilmastonmuutos, rasismi ja sodat johtuvat ihmisten typeryydestä, henkisestä laiskuudesta ja ennakkoluuloista. Samaa mieltä on Nyljettyjen Köpi, samaa mieltä olen minä. 

Tärkeintä on kyseenalaistaminen, epäileminen, vastakarvaisuus. Tiesittekö muuten, että tietää-sanan kantasana on tie? Ja siten: "Aito tietäminen on omatoimista vaellusta, suunnistusta, samoilua, jatkuvaa matkantekoa uusiin, tuntemattomiinkin määränpäihin." (Nyljetyt ajatukset s. 151)

Hurme kirjoittaa myös elämänviisauksien jakamiseksi. Koska olisihan se sääli, jos esimerkiksi tämä totuus jäisi sanomatta:  "Oli järkevää nousta ylös ajoissa, jotta sitten saattoi vetkutella kiireettä lähdön kanssa." (Nyljetyt ajatukset s. 159)


KENELLE?
Vakaville, humoristeille. Haasteista pitäville, kepeyttä kaipaaville. Vihreille, kokoomuslaisille, persuille, vasemmistolaisille. Kulttuurin suurkuluttajille, niille joiden mielestä nykytaide on täyttä paskaa. Luontoa rakastaville, neljän seinän sisällä kököttäville. Hiihtäjille, soutajille, juoksijoille, keihäänheittäjille. Kasvissyöjille, lihansyöjille. Luomua ostaville, eineksiä suuhunsa lappaaville. Kirjoittajille, lukijoille, näyttelijöille, poliitikoille. Ajatteleville ja perässä laahaaville. Itsekkäille, empaattisille. Nuuksiossa nukkuville, mereen pulahtaville. Älyköille, hulluille, puupäille. Sinulle, minulle, kaikille.


MISSÄ? 
Luonnossa, mielisairaalassa, teatterin kulisseissa. Lukemispaikoiksi sopivat erityisen hyvin saaret, soutuveneet, teltat ja makuupussit, teatterin lämpiöt, sairaaloiden odotushuoneet, eduskuntatalon käytävät, oma sänky ja toisen ihmisen syli.


KEITÄ?
Hurme rakastaa klassikoita, jo hieman unohduksiin painuneita taiteilijoita. Hän kirjoittaa erityisen usein muun muassa Samuli Parosesta, Volter Kilvestä, Gunnar Björlingistä, Maiju Lassilasta, Josef Julius Wecksellistä ja Pentti Haanpäästä. Kansainvälisistä suuruuksista palstatilaa saavat esimerkiksi William Shakespeare, Walt Whitman ja Ambroce Bierce. Naiset jäävät kirjoissa paitsioon niin henkilöhahmoina kuin puheenaiheinakin. Nyljetyissä soutajakaverukset Aimo ja Köpi sanailevat näin: 

- Me emme ole puhuneet tällä retkellä juurikaan naisista. Pelkistä miehistä vain. Miestaiteesta. Mistä vitusta se johtuu?
-Se johtuu meidän iästämme ja sukupuolestamme, joka on vääristänyt vinkkelin. Se on traaginen tosiasia, jota on turha tässä meidän kesken salailla. (s. 401)

Niin herttaisia kuin Aimo ja Köpi ovatkin, minä haluaisin kyllä lukea seuraavaksi kirjan Tuijan ja Marjatan souturetkestä. Mistä he juttelisivat? 



Juha Hurme on haastateltavanani Pukinmäen kirjastossa 12.4.2016 klo 18.

2 kommenttia:

  1. Hullu vei sydämeni, Nyljetyt ajatukset toi sen takaisin heti alkulehdillä. En siis lukenut kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullu oli hyvä, mutta Nyljetyt ajatukset on mahtava. Alku (ne Kilven Saaristolaissarjan höpöttelyt) on kieltämättä aika haastava ja ymmärrän, että monella voi tulla väsy niiden aikana. Mutta kun sen jaksaa puurtaa, niin jo lähtee homma rullaamaan :)

      Poista