2. huhtikuuta 2016

Sarah Winman: Merenneidon vuosi

Olen miettinyt jo jonkin aikaa reissua Cornwalliin, Lounais-Englannin rannikolle. Tyrskyävä meri, silmänkantamattomiin jatkuvat nummet, brittiläinen rentous, kalliojyrkänteet, vanhat pubit. Tuo kaikki uppoaa minuun - anteeksi kulunut metaforani - kuin kuuma veitsi voihin. 

Siksi kahmaisinkin englantilaisen Sarah Winmanin toisen romaanin kainalooni heti sen ilmestyttyä. Merenneidon vuosi sijoittuu pääosin Cornwalliin, ihan meren rannalle, jopa mereen. Kirjassa luonto ja ihminen sekoittuvat, rajat maan ja veden välillä haalistuvat. 

Eletään vuotta 1947, toinen maailmansota häilyy vielä ihmisten hartioilla, muistoissa, painajaisissa. 90-vuotias Marvellous Ways asuu vankkureissaan joenpoukamassa - on asunut siellä melkein aina. Hän kaipaa kaikkea ja ei mitään, muistaa vielä vanhat rakkautensa, vaikka moni muu asia tuppaakin unohtumaan. 

Yhtenä päivänä Marvellousin poukamaan ajautuu sodan ja rakkauden musertama nuorimies Francis Drake, ja näiden kahden yksinäisen ihmisen välille muodostuu syvä side, odottamaton ystävyys.

Winmanin kirja tuo mieleeni Susan Fletcherin Tummanhopeisen meren ja Emma Hooperin Etta & Otto & Russell & James -romaanin. Myös Fletcherin kirjassa tuoksuu meri ja suolaiset tyrskyt, myös siinä rantaan ajautuu nuori mies, joka on rakkaudessa eksynyt. Marvellousissa on puolestaan jotain hyvin samaa kuin Hooperin Etta-hahmossa: he ovat molemmat vanhoja naisia, he molemmat kirjoittavat itselleen muistilappuja, jotta muistaisivat keitä he ovat, he molemmat miettivät vanhoja rakkauksiaan ja sitä, miten elämä meni.

Valitettavasti Merenneidon vuosi ei kuitenkaan ollut minulle niin huima lukukokemus kuin Tummanhopeinen meri. Se ei saanut minua nauramaan ja liikuttumaan niin kuin Etta & Otto & Russell & James sai. 

Winman on tunkenut kirjaansa aivan liikaa siirappia, laventelia, taikapölyä - pyhimyksistä nyt puhumattakaan. Kirjan hempeys ja maagisuus oli minulle liikaa, eikä Cornwallkaan tuoksunut kirjassa niin vahvana kuin olisin toivonut. Marvellous on loistava hahmo, mutta mielestäni Winman ei ottanut hänestä läheskään kaikkea irti: olisin halunnut lukea paljon enemmän Marvellousin seksipuheita, vanhan naisen riettaita viisauksia. Olisin halunnut nähdä Marvellousin vielä useammin maalaamassa huulensa punaisiksi niin kuin Vivien Leigh.

Kunpa tuonenmarjaviinaa olisi juotu vieläkin enemmän. Kunpa se olisi irrottanut henkilöiden kielenkannat, pessyt pois enimmät siirapit. Ja kunpa kirjan loppu ei olisi ollut niin totaalisen bläääh.

_______________________________
Sarah Winman: Merenneidon vuosi
Alk. The Year of Marvellous Ways (2015)
Suom. Aleksi Milonoff
Tammi 2016
314 s.

6 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä nähtävästi enemmän kuin sinä, mutta en kuitenkaan niin paljon kuin kirjailijan edellisestä romaanista, Kani nimeltä jumalasta. Tarinan lopussa oli vähän liikaa kaikkea, turhia henkilöitä jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, hivenen harmittaa, että en tosiaan ihan hirveästi tälle syttynyt. Alku oli lupaava ja luin kirjaa vauhdilla, mutta loppua kohti meni mun makuun vaan liian imeläksi.

      En ole lukenut Winmanin esikoista, mutta tiedän kyllä, että monet ovat ihastuneet siihen. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Meri-teema uppoaa minuunkin kuin voi puuroon. Minä tykkään lukea kirjoja joissa meri on läsnä. Tämä oli sadunomainen kirja aikuisille. Ja minusta se loppu oli todella hyvä, varsinkin se kortti.
    Olen ajatellut itsekin matkustaa tuonne samaan paikkaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjallisuuden hienous: jokainen kokee kirjan omalla tavallaan ja toinen voi ihastua just siihen, mikä tuntuu toisesta luotaantyöntävältä :) Hienoa, että Merenneidon vuosi oli sinulle nautittava lukukokemus!

      Toivottavasti pääsemme kumpikin pian Cornwalliin! Kiitos kommentistasi.

      Poista
  3. Minä pidin kirjan alusta - olen nyt sivulla 120 - mutta huomaan, että pieni hyytyminen alkaa iskeä. Toivottavasti siirappi ei ole minullekin jossain vaiheessa too much.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, alku oli minusta selvästi loppua parempi. Harmi että meni niin maalailuksi :) Tsemppiä loppuhetkiin, toivottavasti tykkäät kuitenkin!

      Poista