9. toukokuuta 2016

Deborah Levy: Uiden kotiin



Sellainen tyyppi kuin Deborah Levy ei ollut vielä hetki sitten millään tavalla osa minun henkilökohtaista universumiani. Olin saattanut kuulla nimen ohimennen jossain - ehkä vuonna 2012, jolloin hänen kirjansa Swimming Home nousi Booker-palkintoehdokkaaksi - mutta sen enempää en tästä brittiläisestä näytelmäkirjailijasta, runoilijasta ja kirjailijasta tiennyt.

Kuluneella viikolla kaikki muuttui. Luin vastikään suomennetun pienoisromaanin Uiden kotiin ja olen jokseenkin haltioissani. 

Levy aiheuttaa minussa vahvoja Monika Fagerholm -viboja. Ja tämä on vain ja ainoastaan kehu. Fagerholm-hurmiostani voi lukea vaikkapa täältä

Levy on pienoisromaanissaan toki paljon niukkasanaisempi kuin Fagerholm omissa kohtalaisen paksuissa romaaneissaan. Levy ei juurikaan rönsyä ja hänen ilmaisunsa on tiivistä ja harkittua, mutta silti tietyt asiat luovat Uiden kotiin -kirjaan samanlaisen tunnelman kuin esimerkiksi Fagerholmin Lola ylösalaisin -teoksessa.

Heti ensimmäiseltä sivulta alkaen Levy rakentaa salamyhkäisyyden auraa miljöönsä ja henkilöidensä ylle. Etenkin hänen nuoressa naishahmossaan Kitty Finchissä on hurmaavaa mystisyyttä ja myös jotain uhkaavaa, epämääräistä. Levy leikkii Fagerholmin tavoin nuorten naisten seksuaalisuudella; sillä, miten se voi laittaa jopa koko kylän sekaisin. Levy käyttää myös toistoa tehokeinona hieman samalla tapaa kuin Fagerholm.

Uiden kotiin on juoneton kirja. Tai jos siinä joku juoni onkin, se on täysin alisteinen kielelle, tunnelmalle ja järisyttävän verevälle henkilökuvaukselle. Pieneen kirjaan mahtuu yllättävän monta ihmistä ja muutamalla lauseella Levy onnistuu tekemään jokaisesta henkilöstä verevän: lukija tietää heti, millaisesta tyypistä on kyse.

Vangitsevan lukukokemuksen kruunasi kirjan tapahtumapaikka: Ranskan Nizza. Olen juossut aamulenkin sillä samalla rantatiellä, missä Isabel kävelee hieman tuskissaan. Olen astellut sisään Hotelli Negrescon marmorisisäänkäynnistä ja kuikuillut samoja aristokraattien muotokuvia kuin Kitty ja Joekin. Ja olen loikoillut Matisse-museon ruohikolla Lauran ja Isabelin tapaan - vain viini uupui. Uiden kotiin oli siis myös mukava trippi muutaman vuoden takaiseen kesälomareissuuni.


Nyt haluan kiivaasti tietää Levystä lisää. Kirjastosta onkin jo varauksessa novellikokoelma Black Vodka ja romaani Hot Milk.

Uiden kotiin -kirjasta on ehtinyt jo kirjoittaa ainakin Tuija

______________________
Deborah Levy: Uiden kotiin
Alk. Swimming Home (2011)
Suom. Laura Vesanto
Fabriikki Kustannus 2016
144 s.

6 kommenttia:

  1. Uiden kotiin yllätti minut todella. Mahtava tarina. Sopivan salaperäinen ja mystinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, eikös ollutkin upea! Elän edelleen vahvasti tämän kirjan maailmassa, vaikka olenkin lukenut jo muuta sen jälkeen.

      Poista
  2. Miten hienoa on fiilistellä kirjan kanssa, jonka tapahtumapaikat kuuluvat omaan henkilöhistoriaan. Minulta on Nizza kokematta - paitsi nyt tässä kirjassa. Hienot mielikuvat kytket hienoon kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, olet oikeassa. Jokin hieno lisävivahde kirjaan tulee, jos miljöö on itselle jollain tavalla tuttu. Nizza oli täynnä aurinkoa, upea paikka!

      Poista
  3. Tämä oli upea kirja ja mahtavaa, että Fabriikki Kustantamo tämän julkaisi suomeksi. <3

    Minäkin haluan lukea Levyä lisää. Ja tämän toistamiseen, sillä tiedän, että tämä vain paranisi toisella lukukerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, mahtavaa että sinäkin tykkäsit tästä pienestä helmestä! Luin tämän jälkeen Levyn Hot Milkin, joka oli mieletön sekin - ehkä hieman "vaikeampi" tosin: luulen, että moni asia jäi multa tajuamatta ekalla lukukerralla. Toivottavasti sekin suomennetaan pian.

      Poista