12. toukokuuta 2016

Helsinki Lit huomenna - luettavana Tore Renbergin Huomenna nähdään


Kaikkien aikojen toinen Helsinki Lit -kirjallisuusfestari pärähtää käyntiin huomenna eli pe 13.5.2016. Tässähän alkaa jo ihan täpinöittää! Viime vuoden Litistä jäi mahtavat fiilikset - kirjoitin niistä silloin Sylviin - ja olen varma, että tänä vuonna mennään vielä kovemmilla kierroksilla.

Helsinki Litin kirjailijakattaus on hieno, ja odotan lähes kaikkia ohjelmanumeroita innolla. Mutta ehkä kaikkein eniten odotan silti Jonas Hassen Khemirin ja Riikka Pulkkisen keskustelua aiheesta "Kenen suulla kirjailijan on lupa puhua?" (pe klo 19.55) sekä Sadie Jonesin ja Juha Itkosen keskustelua aiheesta "Populaarikulttuuri kulissina kaunokirjallisuudessa" (la klo 12.30). Upeaa on päästä kuulemaan myös Hannu Väisästä, Sara Stridsbergiä ja Helen Macdonaldia.

Kuluneella viikolla olen lukenut norjalaisen Tore Renbergin vastikään suomennetun tiiliskiviromaanin Huomenna nähdään - kuinkas muuten kuin Helsinki Litin innoittamana: Renberg nousee festarilavalle perjantaina klo 18 yhdessä Litin ohjelmajohtajan, kirjailija Philip Teirin kanssa. Heidän keskustelunsa on otsikoitu "Kirjailijat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan romahduksen partaalla" - varsin sopivaa, sillä Huomenna nähdään tarkastelee nimenomaan Norjan hyvinvointiyhteiskunnan nykytilaa ja erityisesti sitä, miten käy ihmisille, jotka syystä tai toisesta tipahtavat tukiverkkojen ulkopuolelle.

Kirjassa äänen saavat muun muassa peliongelmainen perheenisä sekä hänen teini-ikäiset tyttärensä, joista toinen maalaa silmänsä mustiksi ja toinen tuntee olevansa kotonaan vain telinevoimistelusalissa. Tapahtumia tarkastellaan myös esimerkiksi uskovaisen Sandra-tytön näkökulmasta, joka ihastuu sokeasti poikaan, jonka huhutaan tappaneen vanhempansa. 

Lopulta kaikki kiertyy kuitenkin Stavangerin kaupungissa sähläävän piskuisen rikollisjengin ympärille, jolta lähtee homma "vähän" lapasesta - tai no, ehkä se homma lähti lapasesta jo siinä vaiheessa kun jengin ytimen muodostavien sisarusten Jan Ingen ja Cecilien isä jätti lapset varhaisteineinä yksin taloon ja lähti itse Amerikkaan.

Minun on vaikea sanoa, pidinkö Renbergin kirjasta vaiko en. Sen kieli on rankkaa ja ronskia (tai ainakin mukarankkaa ja -ronskia), siinä nussitaan ja tapellaan ja kiroillaan vähän liiankin kanssa. Henkilöhahmot kokevat kovia, mutta jäävät silti jotenkin etäisiksi: myötätunto ei herää. Naisiin kohdistuva katse on raivostuttava. 

Toisaalta Huomenna nähdään veti kyllä mukaansa ja liimasi tiukasti nojatuoliin: Renbergin kerrontatyyli on intensiivinen ja kiinnostava. En ihan hirveästi lue tämän tyyppisiä kirjoja, mutta jossain määrin mieleeni tulivat mm. Ryan Gattisin Vihan kadut ja Jonas T. Bengtsonin Submarino (jonka senkin luin muuten viime vuonna Litin innoittamana!).

Vielä Huomenna nähdään -kirjan kannesta: minua nolotti kaivaa kirja esiin junassa tai muualla ihmisten nähden. Kannen kuva on kuin kännipäissään väkerretty tatska: siisti ehkä yhden pienen hetken, sen jälkeen vain nolo ja lapsellinen. Junassa halusin huutaa ei tämä kirja ole sellainen kuin luulette! Tämä on oikeasti kohtalaisen tasokas kaunokirjallinen teos! Samaan hengenvetoon mietin, mitä hemmettiä tarkoittaa "kirjallinen romaani", jollaiseksi takakanteen painettu sitaatti Kirkus Reviewsin arviosta tätä kirjaa kuvailee.

_______________________________
Tore Renberg: Huomenna nähdään
Alk. Vi ses i morgen (2013)
Suom. Outi Menna
Like 2016
653 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti