19. toukokuuta 2016

Patti Smith: M Train - Elämäni tiekartta




Olen ollut kuluneen viikon lomalla ja myös pienellä reissulla saaristossa. Pakkasin kolmen päivän matkalle kevyesti ja kirjojenkin kohdalla päätin panostaa määrän sijasta laatuun: mukanani oli ainoastaan Patti Smithin muistelma- ja fiilistelyteos M Train.

Ja kyllä. M Train riitti kolmeksi päiväksi oikein hyvin.

Ei siksi, että se olisi erityisen paksu. Ei siksi, että se olisi erityisen vaikeaselkoinen tai tönkkökielinen. Eikä todellakaan siksi, että se olisi tylsä tai tympeä.

Vaan siksi, että M Train on kirja, jonka kanssa ei halua kiirehtiä. Jonka kanssa haluaa hilpaista kahvilaan, valita mukavan nurkkapöydän ja tilata kahvin sekä palan kakkua (tai tummaa paahtoleipää oliiviöljyn kera). Ja sitten vain JUTELLA. Vaihtaa ajatuksia kaikessa rauhassa. 

Sillä siltä minusta tosiaan tuntui, kun luin M Trainia: minä tässä juttelen ja muistelen elämää YHDESSÄ Patti Smithin kanssa. Ja voitte kuvitella, miten hieno tunne se on ihmiselle, joka voi sanoa tätä nykyä aidosti fanittavansa (siis fanittavansa - en puhu nyt mistään tykkäämisestä, kunnioituksesta tai arkailevasta ihailusta) vain yhtä julkisuuden henkilöä ja se henkilö sattuu olemaan Patti Smith.

Olen kosketettu.

Tunnen Smithiä kohtaan epämääräistä sielunsisaruutta: miten hän puhuu kirjoista, miten hän kirjoittaa ajatuksiaan lautasliinoihin, miten hän välttelee mieluusti suuria väkijoukkoja ja kaipaa yksinoloa, miten hän hahmottaa elämäänsä listojen avulla (parhaat kirjat, pakattavat tavarat, tehtävät työt...).

On toki myös asioita, joille pyörittelen päätäni. Kuten se, että Smith tuntuu hukkaavan aina kaikki tavaransa - myös ne kaikkein tärkeimmät ja rakkaimmat, tai ehkä erityisesti juuri ne. Tai se, miten hän kerää pieniä (matka)muistoja kaikkialta, pistää oman hiustupponsakin talteen. Mietin KonMaria ja nauran.

Ja sitten tulee se kohta, jolloin itken: Patti Smith kirjoittaa Sylvia Plathista. Hän kertoo käyneensä runoilijan haudalla Heptonstallissa kerran, toisen, kolmannenkin. Hän kuvailee askeliaan haudalle ja minä tunnen nuo askeleet jalkapohjissani, koko kehossani. Olen ollut samassa paikassa. Sylvia, Patti ja minä.

Minä Plathin haudalla v. 2009

Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta kaikkein sykähdyttävintä M Trainissa on mielestäni sen arkisuus: se, että Smithin kaltainen tähti näkee merkityksen niissä kaikkein yksinkertaisimmissa asioissa: kissojen ruokinnassa, rikosetsiväsarjoissa (etenkin Jälkiä jättämättä!), lähikahvilassa, vanhassa huonosti istuvassa takissa, kahvissa, oman kodin (epä)järjestyksessä. Ja tietenkin rakkaissa ihmisissä, vielä elävissä ja jo pois lähteneissä. 

Vaikka Smith toteaakin olevansa luontainen optimisti, aviomies Fredin kuolema vuonna 1994 on asia, joka kulkee hänen mukanaan ja luo melankolian auran M Traininkin ylle.


***

Patti Smith kertoo kirjoittavansa paitsi lautasliinoille, myös Moleskinelle. Tämän tiedon innoittamana ostin tänään elämäni ensimmäisen Moleskinen. Huulipunan ostoon innoitti puolestaan Anaïs Nin, jonka päiväkirjoista koottua Henry ja June -teosta luen parhaillaan. Mutta ei siitä vielä sen enempää.




______________________________
Patti Smith: M Train - Elämäni tiekartta
Alk. M Train (2015)
Suom. Antti Nylén
Siltala 2015
259 s.

6 kommenttia:

  1. Sinäkin koit saman! Minullakaan ei ollut kiire, kahvia hänen seurassaan kuppi toisensa jälkeen ja paahdettua tummaa leipää.
    Hankin dvd:n Dream of lifen. Sekin kertoo samaa huimaa tarinaa. Hänen karismansa on huikea.
    Ihana tuo sinun kuva, kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, tämä kirja oli kyllä upea kokemus! Olin viivytellyt sen lukemista, koska halusin odottaa sopivaa hetkeä ja tämä yksin tehty pieni lomamatka, jonka päätarkoituksena oli vain rentoutua, kirjoittaa ja fiilistellä, oli juuri sellainen sopiva hetki: M Train oli täydellinen matkakumppani - en lopulta kokenutkaan matkustavani yksin.

      Minullakin on Dream of Life -DVD. Se on hieno.

      Tuletko Ruisrockiin katsomaan Smithiä heinäkuussa?

      Poista
  2. I feel you!!! Tämä on täysin elämää ja avaruutta suurempi teos. En ymmärrä, miten kaikki ihmiset (tai edes suurin osa) ei kulje ympäriinsä hehkuttamasas M Trainiä. Se talonostamisjuttu oli kans ihan huikea jonkun yksityiskohdan nyt mainitakseni ja kun se tuli silleen lähelle, että itse ostin yhden asuntoni ruokatunnilla tost vaan niinku silleen.

    Ihania ovat kirjasta syntyneet fiiliksesi. Ihana Patti. Ihana Ruisrock. Tässä teoksessa on sellanen rehellisyys, että en tiedä, miten sitä voisi kuvata. Aitous. Ja mulla vielä sekin, kun Patti fanittaa samaa Murakamin romaania kuin minäkin ja sen lisäksi Bolanon 2666 teosta ja mitä vielä. Kiitos Maisku tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, Omppu! Mietin meitä kuljeskelemassa pitkin kaupunkia ja hehkuttamassa M Trainia kaikille vastaantuleville :D Ehkä tämä kirja vaatii jonkinlaisen yhdyssiteen Smithiin, että se iskee kunnolla, luulen.

      Ihana toi talojuttu! Mä kyllä vähän ihmettelin sellaisen homekasan ostamista, mutta toisaalta ihailin - se miljööhän siinä oli, minkä Patti koki heti omakseen ja kuunteli sydämensä ääntä.

      Ruisrockissa näemme - ottakaamme nessupaketit mukaan! <3

      Poista
  3. Minä lainasin tämän, mutta jätin lukematta. Siis en siksi, etteikö kiinnostaisi, mutta en vain ehtinyt ja sitten oli pakko palauttaa kirjastoon. Aion tämän vielä lukea! En ole Patti Smithin suuri fani, olen enemmän sitä tykkääjä-porukkaa, mutta kiehtova hän on.

    VastaaPoista
  4. Katri, lämmin suositus. Tämän kirjan jälkeen sinustakin voi tulla suuri fani ;) Tässä on paljon ihanaa fiilistelyä ja jokin miellyttävä rauhan tunne.

    VastaaPoista