11. kesäkuuta 2016

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa


"Minä näin kasvosi silloin juhlissa", vaaleasilmäinen sanoi. "Sinä et pystyisi lopettamaan vaikka haluaisit. Minä olen nähnyt sen ilmeen monta kertaa. Sinua ei ole luotu arkeen ja onnellisuuteen. Kaikkia meitä ei vain ole tarkoitettu selviytymään perunoiden keittämisestä ja kirjopyykistä." 
(s. 227)


Leena Parkkisen kolmas romaani Säädyllinen ainesosa kuljetti minut takaisin kesään kolme vuotta sitten. Kesään, jonka asuin Töölössä, putkiremonttia paossa. Pieni alkovellinen yksiö kuumeni ruokaa laitettaessa, katupöly tarttui kiinni ikkunaruutuun, kopisevien korkojen ääni kantautui rappukäytävästä sisään, seinät olivat pelkkää paperia. Minulla oli lyhyt polkka ja työpaikka Seurasaaren toisella puolella. Siihen kesään oli mukava palata.

Parkkinen sijoittaa valtaosan kirjastaan 50-luvun Töölöön. Nuori aviopari muuttaa miehen töiden perässä Helsinkiin ja asettuu pieneen kerrostaloasuntoon Töölön sydämessä - meren rantaan on matkaa vain kaksisataa metriä. Saara on jättänyt opintonsa kesken Turussa ja nyt hän yrittää sopeutua kotiäidin rooliin. Juhani paiskii töitä ja olettaa, että kotona häntä odottaa lämmin ruoka ja iloinen vaimo. 

Saarassa sykkii kuitenkin halu. Halu kokea enemmän, halu tuntea enemmän. Halu olla vapaa ja mennä, seikkailla. 

Kun Saara tutustuu yläkerrassa asuvaan salaperäiseen Elisabethiin, hän antaa halulleen periksi. Vääjäämättä, rajusti, seurauksista välittämättä.

Töölön lisäksi kirjassa ollaan sodanjälkeisessä Turussa ja Tukholmassa. Tarinaan upotetuissa Elisabethin kirjeissä kerrotaan vielä muistoja Sveitsistä ja Pariisistakin. Tekisi mieli sanoa, että Parkkisen teos on hieno eurooppalainen romaani: se kuljettaa lukijaa sujuvasti eri kaupunkeihin ja menneisiin vuosiin. Se piirtää ihmiset vereviksi ja kokonaisiksi juuri tuossa ajassa. 

Ja kun nyt puhun ihmisistä, puhun erityisesti tai ehkä jopa yksinomaan naisista. Sillä Säädyllinen ainesosa on kirja hurjista, upeista naisista. Miehet jäävät statisteiksi: lukijan silmä ei tartu heihin, eivätkä kirjan naisetkaan pidemmän päälle heistä perusta. Tämän kirjan maailmaa pyörittävät naiset: kotirouvat, opiskelijatytöt, keittäjät, vakoojat, kustantamojen senttarit. 

Minä luinkin Säädyllistä ainesosaa ennen kaikkea emansipaationa: naisten itsenäisyyden ja rohkeuden kuvauksena. Parkkinen pyörittää sekä Saarasta että Elisabethista kiinnostavat ja moniulotteiset hahmot. Tylsän tuntuisella kotiäidillä onkin räiskyvä historiansa; paljon kokeneella maailmannaisella onkin omat epävarmuutensa, ulkopuolisuuden tunteensa.

Romaanin alussa keskiössä on kieli. Parkkinen puristaa ulos kauniita, hiottuja lauseita ja herättää miljöönsä eloon hikilappuineen, raitatapetteineen, vohvelikankaineen. Puolivälin tienoilla juonivetoisuus lisääntyy ja mukaan tulee jännityselementtejä. Tässä minun mielenkiintoni hetkellisesti notkahti: minulle olisi riittänyt Elisabethin ja Saaran suhteen kuvaus sellaisenaan, ilman vakoojatouhuja ja muita röpöjä.

Säädyllinen ainesosa on joka tapauksessa sykähdyttävä romaani. Parkkisen esikoinen Sinun jälkeesi, Max (ilm. 2009) on yksi suosikeistani, ja Säädyllinen ainesosa kiilaa tiukasti sen kylkeen.

____________________________
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Teos 2016
335 s.

10 kommenttia:

  1. Ihana, että tuot tuon emansipaation esille. Pidin Parkkisen kirjasta kovasti, ja etenkin tykkäsin siitä, mitä päähenkilöistä kuoriutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mahtavaa emansipaatiokirjallisuutta oli tämä :) Henkilökuvauksesta tykkäsin myös minä: moniulotteista, ristiriitaistakin. Oikein hyvä!

      Poista
  2. Säädyllinen ainesosa teki minuun vaikutuksen. Galtbystä länteen oli aloitukseni kirjailijan tuotantoon. Olen itse asunut lapsuuteni Töölön vieressä, mutta liikkunut myös siellä. Se sykähdytti minua myös Arosen Eddassa. Vaikka vuosikymmenet olikin aiempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuota Galtbystä länteen -romaania lukenut, jotenkin sen maailma ei ole tuntunut tarpeeksi kiinnostavalta. Parkkinen on kyllä niin hieno kielenkäyttäjä, että ehkäpä sekin pitäisi silti lukaista.

      Tässä kirjassa Töölö on todella elävä, nautin siitä kovasti. Kiitos, Ulla.

      Poista
  3. Tämä täytyy kyllä ehdottomasti lukea. Sen verran paljon se on tullut vastaan nyt kirjablogeissa, ja muita hurmannut. En itse ole vielä Parkkiselta muita teoksia lukenut, mutta tätä odotan kirjastojonossa kyllä kuumeisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, lämmin suositus ehdottomasti. Tsekkaa myös tuo Sinun jälkeesi, Max. Se on upea esikoisromaani, jonka kaiut ovat edelleen vahvoina mielessäni.

      Poista
  4. Kotimaista kirjallisuutta, joka on maailmankirjallisuuden tasoa!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, juurikin näin. Toivokaamme tälle kirjalle menestystä myös maailmalla!

      Poista
    2. PS. Jos musitat, niin vinkkaatko minulle vaikka siihen suvikirjasusoitukseen kun olet lukenut Linnuntien. Olen nyt ehdottomasti tosi vähän koneella etc.etc., mutta tulsiin mieluusti lukemaan, mitä olet siitä mieltä.

      PPS. Lukusuositus Terhi Rannelan Frau!

      <3

      Poista
    3. Leena, yritän muistaa! Olen nyt about sivulla 500 ja huh!

      Rannelan Frau onkin ollut mulla jo lainassa, mutta palautin kun en ehtinyt lukea. Kiitos suosituksesta, ehkä täytyy yrittää uudemman kerran!

      <3

      Poista