7. heinäkuuta 2016

10+1 tärppiä syksyn 2016 uutuuksiin

On harmaata, sade paiskautuu vaakatasossa ikkunaa vasten ja lämpömittari kipuaa vain vaivoin yli kymmenen asteen. Tämä päivä on selvästi kuin tehty syksyyn kurkistamiseen! 

Tässäpä siis listaus niistä syksyn uutuuskirjoista, joita odotan erityisen paljon. Minun kirjasyksyni 2016 on selvästi suomalaisten (ja norjalaisten) naisten - sehän sopii!


Princess Street Gardens, Edinburgh, juhannus 2015. Elokuussa 2016 pääsen tänne takaisin.

10 romaania


1. Helmi Kekkonen: Vieraat (Siltala)
Kekkonen on kirjailija, jonka kirjat haluan lukea heti. Vaikka edellinen Suojaton-romaani ei aivan täysillä iskenytkään, odotan tätä uutukaista vesi kielellä. Luvassa on helteistä Helsinkiä, risteäviä ihmiskohtaloita, viiniä, ajan väistämätöntä kulumista. Sivumääriä jälleen vain pienoisromaanin verran, sekin tuntuu hyvältä.


2. Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (Otava)
Pulkkisesta voisin todeta samoin kuin Kekkosesta: haluan lukea häntä heti. Pulkkinen on taidokas tunnelmien luoja ja tunteiden kerijä. Perhe- ja ihmissuhteet ovat keskiössä myös tässä Berliiniin sijoittuvassa uutukaisessa. Kirjan teatterimaailma houkuttelee.


3. Hannele Mikaela Taivassalo: In transit (Teos)
Taivassalo on persoonallinen kirjailija, jonka tekemisiä olen seurannut sivusilmällä jo pitkään. In transit kuulostaa sellaiselta kirjalta, joka saattaa lopullisesti sukeltaa sydämeeni. Kustantamon esittelytekstistä: "In transit kertoo ihmisistä liikkeessä, siirtymisistä, kauttakuluista. Siitä, millaista on olla aina muukalainen, mutta myös siitä, millaista on tuntea kuuluvansa kaikkialle. Ennen kaikkea se on kertomus himosta ja rohkeudesta antautua halun johdattelemaksi." Ah! 


4. Linn Ullman: Rauhattomat (Like)
En ole lukenut norjalaiselta Ullmanilta vielä muuta kuin romaanin Aarteemme kallis, mutta se olikin sitten melkoinen pölkky päähän. Upea, synkkä, villi. Uusi romaani Rauhattomat kertoo lapsesta, joka haluaisi olla jo aikuinen ja aikuisista, jotka olisivat mieluummin yhä lapsia. Ullman vierailee muuten lokakuussa Helsingin kirjamessuilla!


5. Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi (Tammi)
Hakkaraisen edellinen romaani Purkaus oli mieletön lukukokemus, ja siksi odotan Kristallispalatsia jännityksellä. Kustantamon esittelytekstissä kirjaa kuvataan älykkääksi high life -romaaniksi. Luvassa on taidetta, valokuvausta, bloggausta. Pintaa ja syvyyttä, identiteettejä. 


6. Maja Lunde: Mehiläisten historia (Tammi)
Olen katsonut parikin dokumenttia mehiläisten katoamisesta. Aihe on kiehtova ja pelottava. Norjalaisen Lunden romaani kurkottaa vuoteen 2098 - aikaan, jolloin maailmassa ei ole enää mehiläisiä. Jo kirjan kansi on niin kaunis, että tämä 500-sivuinen tiiliskivi on pakko lukea.


7. Anna Kortelainen: Siemen (Tammi)
Olen erityisen viehättynyt Anna Kortelaisen tavasta kirjoittaa taidehistoriasta ja tutkimuksen tekemisestä. Hänen Virginie!-kirjansa oli sanalla sanoen ihana. Siemenessä ihmiskohtalot risteävät (miksi minua aina kiehtoo niin kovasti juuri tuo: risteäminen?) nykyhetken ja kesän 1942 Viipurissa.


8. Hanna Weselius: Alma! (WSOY)
Hanna Weseliuksen Alma! on yksi syksyn kiinnostavimmista esikoisromaaneista. Kustantamo kuvaa teosta rihmastomaiseksi, ja jo se saa minut hereille. Weselius pohtii Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailun voittaneessa romaanissaan mm. taidetta ja naisen arvon mittareita.


9. Tiina Lifländer: Kolme syytä elää (Atena)
Ja tässä toinen kiinnostava esikoinen. Lifländerin romaanin teemat eivät ehkä ole kaikkein omaperäisimpiä, mutta ne ovat pysyviä, aina kutkuttavia ja pohdituttavia: valinnat ja niiden vaikutus elämään, muistot, menneisyyden haavat, anteeksiantaminen, yksin jääminen. Kaksi naista ja yksi mies.


10. Klas Östergren: Twist (Siltala)
No jos nyt yksi mieskin mahtuisi listalle... Ruotsalaisen Östergrenin romaani kuulostaa kertakaikkisen kiehtovalta ja hurjalta tapaukselta. Sellaiselta, mitä ei kannata jättää väliin. Ollaan 60-luvun Tukholmassa ja 80-luvun Berliinissä. On poika ja tyttö, on elämä joka sujahtaa niin kovin nopeasti ohi. Kustantamon esittelytekstistä voi poimia vaikkapa sellaisia sanoja  ja termejä kuin hyväksikäyttö, petos, vapaus, poliittiset ja taloudelliset voimalinjat, yhteiskunnallinen fresko.


+1 runoteos


 Anne Sexton: Elä tai kuole (Savukeidas)
Viimeinkin Anne Sextonia (1928-1974) suomennetaan! Kun aikoinaan tutustuin Sylvia Plathiin, törmäsin usein myös Sextonin nimeen ja kiinnostukseni heräsi. Sextonin teoksia on kuitenkin ollut varsin hankala saada käsiin, ja siksi Savukeidas ansaitsisikin kulttuuritekopalkinnon siitä, että se julkaisee syksyllä suomennoksen Sextonin Pulitzerinkin voittaneesta Live or Die -kokoelmasta. Upeaa!


***

Mieletön kirjasyksy tulossa, mutta en silti tämän enempää vielä sinne kurkottele. Kesä on tässä ja nyt, niin lyhyt ja arvaamaton. Otan siitä kiinni ja annan sen viedä. Tänä iltana käperryn vielä hetkeksi nojatuoliin ja uppoudun yhteen kesäkirjaani: Ann-Marie MacDonaldin huikeaan Linnuntietä-romaaniin.


2 kommenttia:

  1. Ihan kölin alta vetelet minua. luulen lukevani aika paljon ja nyt räväytät sellaisenlistan, josta en ole mitään lukenut. Mahtavaa! Kiitos vinekistä.

    Minä puolestani vedän sinut TIETOKIRJAT VIEVÄT -haasteeseen. https://tuijata.wordpress.com/2016/07/10/tietokirjat-vievat-haastevastaus/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, ei hätää! Näistä ei varmaan yksikään ole vielä ilmestynyt, kunhan vain kustantamojen listojen perusteella fiilistelin. Yllättävän moni syksyn uutukainen tosin ilmestyy jo elokuussa, mikä on minusta vielä kesää. Mutta kiva, jos sait vinkkejä!

      Ja kiitos tietokirjahaasteesta. Pistän mietintämyssyn päähän :)

      Poista