30. syyskuuta 2016

Dinty W. Moore: Mindfulness ja kirjoittamisen taito



Olen kuulkaas kuluneiden viikkojen aikana yrittänyt taas muistella, mitäs ne sellaiset asiat ovat kuin hengittäminen, läsnäoleminen, mielenrauha, hetkessä eläminen jne. Olen käynyt pitkästä aikaa mindfulness-tunneilla ja yrittänyt välillä puhallella ihan yksiksenikin junassa, lenkkipolulla, lounaspöydässä, suihkussa. 

Kuluneiden viikkojen aikana en sen sijaan ole kirjoittanut juuri yhtään. Siis proosaa, luovaa, sitä omaa. Pää tuntuu niin täydeltä, ettei sinne mahdu ylimääräisiä maailmoita, toisten elämiä, ei varsinkaan kuviteltuja sellaisia.

Mutta olen kyllä ajatellut kirjoittamista. Ja vielä: olen lukenut siitä.

Ohion yliopiston luovan kirjoittamisen opettaja Dinty W. Moore yhdistää kepeässä kirjoittajan oppaassaan mindfulnessin ja kirjoittamisen. Tai ainakin yrittää yhdistää: lopputulos on kohtalaisen tavanomainen inspiraatiokirja kirjoittajille tai kirjoittamisesta haaveileville. 

Jokainen uusi luku alkaa sitaatilla, jonka joku tunnettu kirjailija on joskus lausunut. 

Yhden luvun alussa Paul Auster toteaa, että "Kirjoittajan elämä on kutakuinkin yhtä jännittävää kuin lauseiden kirjoittaminen ja yliviivaaminen" ja toisen luvun alussa Truman Capote julistaa: "Kirjoittamisen suurin nautinto ei tule siitä, mitä kerrotaan vaan musiikista, jonka sanat muodostavat". Mukana on myös sellainen klisee kuin "Tapa rakkaasi", josta propsit annetaan William Faulknerille.

Näitä sitaatteja Moore sitten tarkastelee ja avaa. Hän puhuttelee lukijaansa sinä-muodossa, hän käyttää paljon kehotuksia ja käskylauseita: Ryhdy töihin. Kuuntele, mihin kirjoituksesi haluaa sinua viedä. Huomaa. Harjoita. Pysy valppaana! 

Melkein kuin olisi lukenut naistenlehteä: Laihdu! Syö! Jumppaa! Siivoa! 

Mutta no joo. Oli tämä kuitenkin ihan mukava kahlata läpi. Se muistutteli paikoin varsin onnistuneesti, miten hienoa kirjoittaminen on. Miten paljon täydempää elämäkin on, kun sitä katselee kirjoittajan silmin. 

Mutta se mindfulness. 

Moore kyllä kertoo pointteja, miten mindfulnessia voi soveltaa kirjoittamiseen: myös kirjoittaessa täytyy olla syvästi läsnä, täytyy pystyä irrottamaan sellaisista ajatuksista ja lauseista, jotka eivät palvele kokonaisuutta, täytyy kuunnella itseä ja tiedostaa, millainen kirjoittaja on ja millaisen tarinan haluaa kertoa. Silti mindfulness-teema jäi varsin höttöiseksi, ehkä vähän päälleliimatuksi. 

Kirjan paras anti minulle taisi olla tämä Pema Chödröniltä lainattu sitaatti: "Jotta voisi olla todella elossa, kokonainen ihminen ja täysin hereillä, on tultava jatkuvasti heitetyksi pesästä."

_____________________________________
Dinty W. Moore: Mindfulness ja kirjoittamisen taito
Alk. The Mindful Writer (2012)
Suom. Jenni Vehkaluoto
Basam Books 2015
150 s.


4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoittaja olet, älä luovu harrastuksesta (: ! Ja kuulostaa, että kirja antoi "pureskeltavaa", vaikka olisi voinut mennä ns. syvemmällekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Marika. En luovu :) Ihan mukava inspiraatiopala tämä oli!

      Poista
  2. Mindfulnes ja kirjoittaminen kuulostaa kivalta yhdistelmältä, harmi ettei sitten toiminutkaan ihan niin hyvin. Tuo sitaatti taas iskee muhunkin!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, niinpä - kirjan nimi on kyllä houkutteleva. Ja heh, pesästä kannattaa tosiaan välillä heittäytyä pois :)

      Poista