25. lokakuuta 2016

E-lukupiirissä Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma


"Alussa, ja ehkä myöhemminkin, rakkaus oli meille kilpailu."

Epos e-lukupiirin syksyn toiseksi kirjaksi valikoitui Riikka Pulkkisen tuore romaani Paras mahdollinen maailma. Luin kirjan pari viikkoa sitten ja selasin sitä vielä uudelleen läpi viime viikonloppuna matkustaessani junalla Jyväskylään ja takaisin. Lisäksi olen kuunnellut ja lukenut muutamia Pulkkisen haastatteluja tätä uutta kirjaa koskien. 

Olen siis uponnut Parhaaseen mahdolliseen maailmaan aika syvälle. Niin syvälle, että koherentin blogitekstin kirjoittaminen tuntuu  haastavalta. Mitä asioita nostaa esiin? Mitkä voi jättää taka-alalle?

Paras mahdollinen maailma (outoa muuten, että Pulkkisen kirjalla on näin pitkä nimi! vrt. Raja, Totta, Vieras) tuntuu varsinkin aluksi lähes ylitsepursuavalta. Asiaa on paljon, mutta en tiedä, mistä ottaisin otteen. Kestää aikansa ennen kuin saan tarinasta kiinni, löydän Pulkkiselle tutun tarkkanäköisyyden ja tunnelmallisuuden. 

Vaikka tässäkin teoksessa keskiössä ovat perhesuhteet ja salaisuudet, olen havaitsevinani jonkinlaista pesäeron tekemistä aiempaan tuotantoon. Paras mahdollinen maailma on yhteiskunnallisempi, kantaaottavampi, pohdiskelevampi. Ja myös rosoisempi, rohkeampi. 

***

Pääkerrontalinjoja on kaksi. Nuori näyttelijälupaus Aurelia työstää Kansallisteatterin lavalla näytelmää Berliinin muurin murtumisesta, suree sairaalassa makaavaa isäänsä, miettii identiteettejään ja välttelee äitinsä puheluita. Aureliasta kerrotaan hän-muodossa, kun taas minäkertojana toimii Aurelian äiti, joka kerii auki menneisyyttä, purkaa hiljalleen auki perheen salaisuuksia ja vaikenemisia.

Äidin osuudet ovat ehkä enemmän "tuttua ja turvallista Pulkkista", kun taas Aurelian osuuksissa Pulkkinen revittelee vapaammin, tutkii nuoren ihmisen sisäistä maailmaa häpeilemättömästi ja rajusti. Pidin tekstiä virkistävänä, vaikka jossain kohdin tunnelma lipsahtaakin nolon teiniangstin puolelle ja jotkut Aurelian "kelat" menevät yli hilseen.

Aurelian ja äidin osuuksien lisäksi noin kirjan puolivälissä on Balaton, elokuu 1989 -niminen luku, joka sukeltaa teatteriohjaaja Joachimin pään sisään ja aikaan, jolloin hän oli 9-vuotias itäberliiniläinen. Tämä on kirjan paras osuus: sen kieli on hurjaa ja villiä, kertojana on lapsi joka tietää aivan liikaa, tunnelmasta tulee lähes hiipien sydäntä kylmäävä - luvussa on jotain fagerholmaista. Kunpa Pulkkinen olisi kertonut lisää nuoresta Joachimista ja etenkin hänen 13-vuotiaasta Frieda-siskostaan, joka sanoo näin:

"Haluan vain vähän säpinää! Haluan nähdä uusia paikkoja! Minä olen niin tylsistynyt että voisin kuolla."


***

Haastatteluissa Pulkkinen on kertonut halunneensa kirjoittaa kirjan vapaudesta. Myönnän, että itse aloin miettiä vapauden teemaa kunnolla vasta kuunneltuani kirjailijan haastatteluja, mutta totta: Paras mahdollinen maailma tarkastelee vapautta varsin monesta kulmasta.

Millaista on, kun vapaus viedään rakentamalla ympärille konkreettiset muurit? Voiko vapaus olla sitä, että kapinoi kaikkea edellisen sukupolven oppeja vastaan? Mitä jos vapauden tunne katoaakin perheen perustamisen myötä? Olemmeko aina kahlittuja menneeseen? Olemmeko muurien ulkopuolellakaan ikinä täysin vapaita? Ja kuten kirjan näyttämölläkin todetaan, vapaudella on aina kaksi puolta: vapaus johonkin ja vapaus jostakin.

Kuten Totta-romaanissa, myös Parhaassa mahdollisessa maailmassa yhtenä kantavana teemana on vaikeneminen tai puhumisen vaikeus. Jokaisessa kirjan ihmissuhteessa vaietaan jostakin, jätetään asioita sanomatta, koska niin on vain helpompaa. Jännite syntyy juuri tästä: vuosien varrella on jätetty sanomatta niin paljon, että koko elämä kietoutuu salaisuuksiin. Lukija saa omat hippunsa näistä salaisuuksista, mutta paljon jää myös harson taa. 

En saa tietää mitään, mitä kirjan henkilötkään eivät tiedä. Ja ehkä juuri niin on hyvä.

***

Epos e-lukupiiri kokoontuu keskustelemaan kirjasta Pasilan kirjastoon to 27.10. klo 18. 

_______________________________
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma
Otava 2016
358 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti