9. lokakuuta 2016

Teemu Keskisarja: Kirves


"Turhaan Ines yritti huutaa, kamppailla ja rimpuilla. Pitkä mies painoi maahan, kuristi ja mätki nyrkillä naamaan. Inekseltä lähti taju. Hän tokeni siihen, että pahoinpitelijä koetteli pulssia. Se tuntui vielä. Koljonen haki maantieltä kiven ja kopautti kolmesti kalloon. Toimitus jatkui kopeloinnilla, mutta syy ei ollut lihallinen. Somaksi lopuksi Koljonen anasti daaminsa käsilaukun, rahat ja ruokakassin. Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, hän talsi Snabbin mökille." (s. 27)


Okei, on se totta mitä kylillä puhutaan: historioitsija Teemu Keskisarja on kynänkäyttäjänä aikamoinen velikulta. Hänen rempseä kielensä ja nokkela tarinankuljetuksensa heilauttavat lukijan keskelle historiallisia tapahtumia, mutta tekevät sen niin, että tunkkainen arkistopöly ei kutittele sieraimissa lainkaan. Olo on raikas ja remuisa.

Kirves - Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus kertoo pojasta nimeltä Toivo, joka syntyi vuonna 1910 ja jonka kalloon ammuttiin kuula vuonna 1943. Hän oli monenlaista: koulupudokas, pitkä näppylänaama, koristemaalaaja, irtolainen, lestinheittäjä, naisenhakkaaja, aviomies, isä, bensiiniafäärin pyörittäjä, vankilakundi, vankikarkuri.

Ja sitten myös, keväällä 1943, joukkosurmaaja - tai kuten aikalaiset häntä tituleerasivat: joukkomurhatyöntekijä. 

Jokin napsahti vankikarkurin päässä ja hän murhasi itselleen tuiki tuntemattoman perheen (isä, äiti, aikuinen tytär, kaksi pientä lasta) ja vielä kaupan päällisiksi yhden naapurin neidon. Tämä tapahtui Huittisissa, Karhiniemen kylässä. Varhain aamulla, vielä pimeässä, kirveellä.

Keskisarja kuljettaa Koljosen tarinaa dekkarimaisesti. Vankilapaossa ja murha-aamussa tunnelma äityy jo kauhun ja splatterin puolelle. Samaan aikaan Keskisarja on kuitenkin myös äärimmäisen hauska, jotenkin pirullisen ivallisella tavalla. Blogaukseni aloittava sitaatti kuvaa Keskisarjan tyyliä hyvin: naisen hakkaaminen on somaa lopettaa vielä kamojen varastamiseen.

Joukkosurma tapahtuu kirjan puolivälissä. Se on toki draaman kaaren korkein kohta, mutta silti kaikkein kiinnostavimmat pointit ryömivät esiin vasta sen jälkeen - silloin, kun Keskisarja ryhtyy pohtimaan Toivo Harald Koljosen raa`an teon vaikuttimia. 

Miksi Koljosesta tuli joukkosurmaaja?

Se on kysymys, mitä Keskisarja houkuttelevasti pyörittelee ja taittelee. Hän kurkistaa Koljosen lapsuuteen, hän nostaa esiin Koljosen sosiaaliset taidot ja kyvyn vakuuttaa ja ihastuttaa, hän pohtii Koljosen kylmänviileyttä surmien jälkeen, miettii missä on katumus. Keskisarjan mielestä näyttää selvältä, että Koljosessa oli psykopaatin vikaa.

Toivo Harald Koljosesta tuli viimeinen siviilirikoksesta Suomessa teloitettu ihminen. Hänet ammuttiin sorakuoppaan lokakuussa 1943. 

Että sellainen merkkipaalu. Saapa nähdä, mitä lukupiiriläiseni huomenna kirjasta sanovat.

_______________________________________________
Teemu Keskisarja: Kirves - Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus
Siltala 2015
181 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti