13. marraskuuta 2016

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä



"Olit salaisuuteni. Olit elämässäni, eikä kenelläkään ollut sinusta aavistustakaan." (s.176)

Isänpäivän kunniaksi olen lueskellut tänään Tove Janssonin hellyttävää Muumipappa ja meri -saturomaania, mutta aiemmin viikolla luin kirjaa, jonka keskiössä on äiti. 

Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin romaani Pidä huolta äidistä on koskettava tarina äidistä ja äidin unelmista. Perheestä ja puhumattomuudesta. Kiireestä - usein kuvitellusta sellaisesta - ja silmien ummistamisesta. 

Ja aivan erityisesti: itsestäänselvyyksistä. Siitä, että saatamme pitää läheisiämme niin itsestäänselvinä, ettemme oikeasti jaksa tutustua heihin tai arvostaa heitä arjessa. Vasta kun jotain ikävää tapahtuu, havahdumme.

***

69-vuotias Park So-nyo katoaa Soulin metroasemalla vuotta ennen Pekingin olympialaisia eli vuonna 2007. Kuten aina, hänen miehensä on kävellyt muutaman askeleen hänen edellään ja hypännyt metroon huolehtimatta siitä, tuleeko vaimo varmasti perässä. Sillä sekunnilla koko ikänsä maaseudulla asunut Park So-nyo häviää suurkaupungin humuun, ja hänen miehelleen ja lapsilleen jää vain epätietoisuus, suru, paniikki, pelko. Ja ennen kaikkea: katumus.

"Viime uutena vuotena kirjoitin huvikseni ylös mitä muuta haluan tehdä kuin kirjoittaa. Asioita jotka haluan tehdä tai kokea seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mutta yhdessäkään ei ole mainintaa äidin kanssa yhdessä tekemisestä. En huomannut sitä kun kirjoitin listaa. Nyt kun äiti on kadonnut, huomasin sen." (s. 99)

Näin sanoo Park So-nyon vanhin tytär, joka on menestynyt kirjailija. Ja niin kiireinen, ettei hän useinkaan muista edes soittaa kotiin. Se ei ole ollut ilkeyttä eikä julmuutta, vain ajattelemattomuutta. On niin monia asioita, joiden arvon ymmärrämme vasta sitten kun menetämme ne.

***

Vasta kun Park So-nyo katoaa, lapset ja aviomies alkavat pohtia, kuka tämä nainen oikeastaan oli. Nauttiko hän todella keittiötöistä? Oliko iso perhe hänen unelmansa? Olisiko hänkin halunnut kouluun? Eikö hän todellakaan osannut lukea? Mistä hän luopui? Mitä hän rakasti?

Koin jotain kummallista mielihyvää, kun perheenjäsenille alkoi selvitä, ettei Park So-nyo ollut koskaan ollutkaan täysin avonainen kirja. Hänellä oli salaisuuksia, omia piilopaikkoja, omia tavoitteita. Hänellä oli joku, kenen luokse mennä, kun oma aviomies sulkee korvansa.

***

Kirjan kerrontamuoto on kiinnostava. Valtaosa tarinasta kerrotaan tarkkailtavana olevaa henkilöä sinutellen. Loppupuolella kertojanääni kerrostuu ja siitä tuleekin äidin ääni. Kuka alkupuolen sinutteleva kertoja on, sitä en ihan tajunnut. Vai voisiko sekin olla lintuperspektiivistä perhettään tarkkaileva äiti?

Sinä-muotoinen kerronta tuntui aluksi hieman tönköltä ja mietinkin, olisiko kirja kannattanut lukea mieluummin englanniksi. Lopulta kuitenkin solahdin kieleen, ja välillä tuntui lähes siltä kuin minua itseäni olisi puhuteltu sinuttelun kautta. Jännä kokemus!

Pidä huolta äidistä on marraskuun lukupiirikirjamme. Olen aika varma, että lukupiiriläiset tykkäävät tästä!

___________________________
Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
Alk. Ommarul putakhae (2008)
Suom. Taru Salminen
Into 2015
209 s.


8 kommenttia:

  1. Tämä oli ihana! Mekin muuten luimme tämän lukupiirissämme, Lukevissa leideissä ja saimme aikaan hienon keskustelun. <3 Meidän leidimme pitivät kirjasta, toivottavasti teidänkin keskustelustanne tulee hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, tämä on varmasti hyvä lukupiirikirja. Luulen, että kirja koskettaa ihan jokaista jollain tavalla. Samaistumispintoja löytyy. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  2. Tämä oli jonain vuonna Baileys-listalla ja luin tämän jo silloin. Tuo on varmasti totta, että englanniksi tuo sinä-hommeli toimii eri tavalla. En ainakana muista, että itse olisin sitä kokenut epämiellyttäväksi, kuten monet suomeksi lukeneet ovat asiasta lausuneet.

    Terveisiä lukupiiriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, en muistanutkaan tämän olleen Baileys-ehdokkaana! Lukulistallani kirja on kuitenkin ollut pitkään, joten siksikin oli näppärää saada se nyt ukupiiriin.

      Ja joo, englanniksi tuollainen sinuttelu on jotenkin yleisempää/luontevampaa. En usko, että olisin kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota, jos olisin lukenut kirjan englanniksi, mutta nyt mietin sitä todella paljon.

      Kiitos Omppu!

      Poista
  3. Komppaan kristaa, tämä oli ihana ja koskettava kirja. Koska oma äitini on kuollut, kirja tuli todella lähelle sydämeeni.
    Tykkäsin tekstin vaihtelusta ja olen samaa mieltä, aivan kuin minua olisi puhuteltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, uskon että kirja kosketti sinua aivan erityisesti. Hieno, tärkeä kirja. Antaa varmasti paljon ajateltavaa ihan kenelle tahansa. Kiitos kommentistasi.

      Poista
  4. Olen myös lukenut tuon kirjan ja se oli todella hyvä. Siksi toiseksi tuskinpa olen koskaan ennen lukenut eteläkorealaista romaania, joten siinäkin mielessä se oli avartavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hienoa että tämä teos on suomennettu. Ja mukava kuulla, että sinäkin pidit kirjasta - ei tämä varmaan ketään kylmäksi jätä. Kiitos kommentistasi!

      Poista