1. joulukuuta 2016

Hannele Mikaela Taivassalo: In transit



"Tämän matkan tarkoitus jää minulle yhtä hämäräksi kuin kaupungin kylteissä, seinillä ja ikkunoissa kohtaamani kyrillinen teksti. Mitä minä taas hainkaan? Hainko minä tätä kaupunkia? Yksinäisyyttä? Kirjoittamista? Onko sillä mitään merkitystä, kirjoitanko vieraassa huoneessa Pietarissa vai omassa mutta silti vähän vieraassa työhuoneessani Helsingin Kalliossa? Ja jos kirjoitan, mitä minä sitten tästä kaupungista haluan? Sitäkö että se on ulkopuolella? Huoneen ulkopuolella odottamassa?" (s. 138)


Hertsyykeli sentään! Olen rakastunut, olen liekeissä, vereslihalla, valtavassa tunnekuohussa ja järjettömän ihastuksen vallassa. 

Olen lomalla ja lomaseuralaisenani on ollut tämä raivokas kaunokainen: Hannele Mikaela Taivassalon In transit.

En tiedä, koska olisin lukenut viimeksi jotain näin hyvää. 

Jotain näin syvälle menevää, osuvaa, omaa. 

Olin lainannut In transitin kirjastosta, mutta luettuani sitä noin viisikymmentä sivua marssin kirjakauppaan ja ostin teoksen omakseni. Halusin päästä sitä vieläkin lähemmäksi, halusin piirtää sen sivuihin ja marginaaleihin: huutomerkkejä, alleviivauksia, sydämiä - kokonaisia ja särkyneitä. 

In transit on kiihkoa, halua, epävarmuutta, etsimistä, yksinäisyyttä, vaeltamista, muistamista, muistojen pakenemista, valitsemista. 

On Galadriel, jonka koti on koko maailma ja samaan aikaan vain ja ainoastaan hän itse. Galadrielissa asuu levottomuus, uhma, tyytymättömyys. Häilyvyys. Tarve olla yksin ja hiljaa, tarve tulla huomatuksi ja liki. Ja unelma: unelma pohjoisnavasta, jäämerestä, ahtojäästä, arktisesta valosta.

On Vera, jolle kaupunki on ollut kaikki. Ja sitten: ei mitään, tai oikeastaan vain pelkkää kipeää. Vera palaa pieneen kotikyläänsä, keltaiseen taloon, villiintyneeseen puutarhaan. Hän on jo vanha, kädet rypyillä, mutta silti koko sydän vielä auki. Auki muukalaisille, muistoille, tanssille (Täytyy tehdä työtä ja tanssia), kirjeille jotka olisi pitänyt polttaa jo aikoja sitten. 

On Sem, joka tyytyi. Joka koki hetken onnen ja huuman Tukholman kaduilla, sen miten kaunis vaalea mies katsoi häntä ja kosketti. Vain hetken, muutaman yön. Ja sitten paluu: paluu kotitilalle, ehkä velvollisuudesta, ehkä rohkeuden puutteesta, ehkä vain koska niin kuului tehdä. Vaimo, lapsia. Ja ikuinen, uniin tunkeva muisto kauniista vaaleasta miehestä.

Ja on vielä muitakin hahmoja, näkökulmia joille annetaan hetkeksi ääni. Mutta tärkeimpiä ovat Galadriel, Vera ja Sem - nuo kolme, jotka lähtivät ja palasivat, kukin omista syistään. 

Taivassalon kieli on vahvaa ja rohkeaa. Se on toisteista (kuin mantraa!), leikkisää, häpeilemätöntä. En voi olla ajattelematta Monika Fagerholmia, en Malin Kivelää, en Taiye Selasia (!). Jossain kohdin - ehkä niissä, joissa nuori lastenhoitaja Vera rakastuu työnantajaperheensä isään - kuulen kaikuja myös Riikka Pulkkisen Totasta. Ja silti tämä on jotain erityistä, täysin omaäänistä ja omintakeista.

Haluaisin sanoa vielä jotain kirjan rakenteesta, joka on rakeista mutta hallittua. Jonka upeasti otsikoidut luvut valuvat mahlana lukijan sisään ja sydämeen, valuvat sinne rytmikkäästi ja rajusti. Osa luvuista on vain pieniä hetkiä, välähdyksiä, ajatuksia. Runoa, sitä ne ovat myös. Vaikka tämä:

VERA
Kaikki nämä vuodet. Miten monta kertaa olenkaan muuttunut. 
    Niin minä olen tehnyt kerran toisensa jälkeen. Muuttunut. (s. 25)

In transit on kirja elämän suurista käänteistä. Niistä hetkistä, jolloin kaikki muuttuu, vaihtaa suuntaa. Se on kirja rakkaudesta, rakkauksista. Siitä vaikeudesta, mitä muiden ihmisten läsnäolo aiheuttaa. Ja valinnoista, ehkä aivan ennen kaikkea niistä. 


*

Olen lukenut Taivassalolta aiemmin lasten kuvakirjan Hämäräkirja sekä vampyyriromaanin Nälkä. Luulen, että joululukemistoni on jo aika hyvin selvillä, sillä tahdon ehdottomasti lukea myös Taivassalon romaanit Oi, tule katsomaan (2010) ja Viisi veistä Andrei Kraplilla (2008).


In transit on ihastuttanut muissakin blogeissa:


_____________________________
Hannele Mikaela Taivassalo: In transit
Alk. In transit (2016)
Suom. Raija Rintamäki
Teos & Förlaget 2016
460 s.


8 kommenttia:

  1. Mahtavaa, kun sinäkin liekehdit. :D Siihen on tämän kirjan kohdalla kyllä hyvät syyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, jooo! En ole pitkään aikaan uponnut minkään kirjan maailmaan näin tyystin. Kristallipalatsin kanssa ehkä myös, mutta tämä oli jotenkin vielä intensiivisempi lukukokemus mulle. Luin kirjan varmaan myös juuri oikealla hetkellä.

      Jälleen sanon: tämä kirja ansaitsisi niin paljon enemmän huomiota!!

      Poista
  2. Todella, huomiota lisää tälle kirjalle toivon myös! Itse koen, että olen jo tehnyt oman osani hehkuttamalla blogissa ja ympäri internetiä muutenkin aina kuin mahdollista. :D Lainasin myös kirjastosta tämän ensin ja luin, sitten ostin kirjamessuilta oman, koska In transit ansaitsi paikan hyllyssäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, hyvä sinä! Itsekin olen hehkutellut tätä aina tilaisuuden tullen. Olen hirveän tyytyväinen, että In transit on nyt omassa hyllyssäni, menee ehdottomasti niiden kirjojen joukkoon, jotka haluan säilyttää. Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Taivassalo kirjoittaa todella tyylikkäästi. Tämä oli eka häneltä lukemani kirja, en lehahtanut liekkeihin niin kuin sinä, mutta kyllä In Transitia kelpasi lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, no kyllä kelpasi! Mulle tämä osui juuri sopivaan lukuvaiheeseen ja -vireeseen. Nyt on jo kaksi muuta Taivassalon romaania hyllyssä odottamassa lukemista, jee!

      Poista
  4. Lähetän sinulle pienen tunnustuksen ja haasteen, löytyy täältä: https://kaisareetta-t.blogspot.fi/2016/12/blogger-recognition-award-haastetta.html

    Olen uusi lukijasi, joten en vielä tiedä miten suhtaudut näihin blogeissa kiertäviin haasteisiin. Jos ne eivät ole juttusi, jätä tää vain reilusti huomioimatta.:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta! Vastailen kyllä silloin tällöin haasteisiin jos ehdin ja jaksan ja muistan, ja ihan aina tietysti ilahdun jos joku bloggaajakollega minua haasteella muistaa :) Tähän haasteeseen olenkin ehtinyt vastata jo aiemmin tänä kesänä: http://taysiensivujennautinto.blogspot.fi/2016/06/haaste-blogger-recognition-award.html

      Poista