23. joulukuuta 2016

Rosa Liksom: Unohdettu vartti


Reader, why did I marry him? -blogin Omppu lanseerasi reilu kuukausi sitten novellihaasteen, jonka tarkoituksena on innoittaa ihmisiä lukemaan enemmän novelleja. Haaste on lähtenyt blogeissa vauhdikkaasti käyntiin, ja nyt viimein minäkin saan turautettua siihen ensimmäisen oman panokseni.

Olen nimittäin lueskellut tässä joulukuun kuluessa Rosa Liksomin toista novellikokoelmaa Unohdettu vartti (1986). Aiemmin syksyllä luin Liksomilta Yhden yön pysäkki -kokoelman, jonka roisista menosta pidin paljonkin.

Unohdetussa vartissa on 38 tarinaa, joista osa on selvemmin tyylipuhtaita novelleja ja osa ehkä pikemmin lyhytproosaa, tunnelma- ja tilannekuvia. 

Etenkin kokoelman alkupuolen tekstit jatkavat Yhden yön pysäkin hengessä. Lappi hengittää vahvana niin luontokuvauksessa kuin murteessakin, päähenkilöt ovat nuoria ja usein eksyksissä, jumissa, vailla suuntaa. Ihmissuhteet ovat kovia ja kylmiä, rakkauskin tuntuu muuttuvan aina tylyksi ja rumaksi, kielletyksi tai väkivaltaiseksi. Nuoret miehet pohtivat, kannattaako ottaa akkaa vai onko parempi unohtaa pillut kokonaan.

Jos jonkun sanan nostaisin kuvaamaan tarinoiden yleisfiilistä, niin se olisi harmaus. Arki - ja koko elämä - on harmaata, toivotonta.

"Minun suruni kasvaa ja minusta tuntuu, että olen paljon yksinäisempi kuin silloin, kun se ei ollut läsnä." (s. 33)


Puolivälissä kokoelmaa Liksom yllättää lukijansa. Tai ainakin minä olin, että täh! En ole vieläkään ihan varma, oliko yllättyneisyyteni myönteistä vai kielteistä, mutta yhtä kaikki: ainakin havahduin.

Novellit Seitsemännessä kerroksessa oli inha löyhkä ja Huhtikuun lopun sumuisena sunnuntaina heittivät minut harmaitten inhorealististen tekstien jälkeen satumaailmoihin, absurdeihin tiloihin ja tilanteisiin. Asuntoihin, joiden lattiat on vuorattu siemenillä ja mullalla. Palatseihin, joiden valtavista ikkunoista aukeaa luonnoton näkymä joelle ja joiden saleissa soi flyygeli - mutta aina vain hetken verran.

Kokoelman viimeinen ja pisin novelli, nuoren pojan äänellä kerrottu Äitini synnytti minut kylpyhuoneen lattialla, on vahva todiste Liksomin tarinankertojan lahjoista. Tekstissä on koko elämä.

________________________________
Rosa Liksom: Unohdettu vartti
WSOY 2012 (1. painos 1986)
144 s.
Novellien määrä: 38

4 kommenttia:

  1. Kiitos lukuvinkistä <3
    Hyvää joulumieltä ja lukuiloa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä :) Mukavaa joulunaikaa ja lukunautintoja <3

      Poista
  2. Viimeinen novelli oli selkeästi pisin ja jäi hyvin mieleen. Pidin siitä todella pajon. Hyvää joulua <3
    Tiia

    VastaaPoista