3. tammikuuta 2017

Kirjablogit mukana Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa





Tänään 3.1.2017 Ylen sivuilla on auennut upea Kirjojen Suomi -sivusto, joka juhlii kirjojen kautta satavuotista Suomea. Sivustolta löytyy mm. 101 kirjan lista; yksi kirja jokaiselta itsenäisyyden vuodelta (vuoden 2017 kirja on tietysti vielä iso kysymysmerkki). 

Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin koostama lista ei ole tympeä toisinto ns. kirjallisuuden kaanonista, vaan listalla on paljon yllättäviäkin valintoja. Pääpointtina on ollut, että jokainen kirja kertoo jotain oleellista tai kiinnostavaa ilmestymisvuotensa Suomesta. Erityisen iloinen olen siitä, että naiskirjailijat ovat listalla melko hyvin edustettuina (36 naista), ja ylipäätään naisten aseman ja sukupuoliroolien pohdintaa on valituissa kirjoissa paljon.

Kirjabloggaajat osallistuvat Ylen Kirjojen Suomi -hankkeeseen bloggaamalla listan kirjoista. Blogitekstit julkaistaan kahden kappaleen viikkovauhdilla samassa tahdissa Ylen Sadan vuoden kirjat -radiosarjan ja 101 kirjaa -tv-ohjelman kanssa.

Mukana on 81 blogia, myös minun blogini. Työstän ensimmäistä tekstiäni jo täydellä suhinalla: käsittelyssäni on vuosi 2011 ja Rosa Liksomin Hytti nro 6. Loppuvuodesta kirjoitan vielä Eino Leinon Vapauden kirjasta (1918). On hienoa olla tässä projektissa mukana!


Poimin Ylen sadan kirjan listalta kymmenen sellaista teosta, jotka kiinnostavat itseäni aivan erityisen paljon, ja jotka toivon lukevani tämän juhlavuoden aikana. Tässä ne ovat:


1. Maria Jotuni: Tohvelisankarin rouva (1924)
Maria Jotunia pitäisi ylipäätään lukea enemmän. Tämä farssin aineksia hyödyntävä komedia on kuvaus avioliitosta, ihmisten ahneudesta ja sukupuolten välisestä valtataistelusta. Ensi-iltanaan vuonna 1924 Tohvelisankarin rouva aiheutti skandaalin ja laajan siveettömyyskeskustelun.

2. Sally Salminen: Katriina (1936)
Nyljetyt ajatukset -teoksessaan Juha Hurme hehkuttaa Sally Salmisen lähes unohduksiin painunutta esikoisromaania Katriina, joka on muuten kansainvälisesti yksi menestyneimmistä suomalaisista kaunokirjoista! Hurme toteaa näin: "Ahvenanmaalle 1800-1900-lukujen taitteeseen sijoittuva Katrina on tuikea raportti köyhien kalastajatorpparien kurjasta asemasta." (s. 412)

3. Martti Laine: Kuilu (1937)
Martti Laineen (Larni vuodesta 1942) romaani Kuilu oli sekin oman aikansa sensaatio. Kirja käsittelee avoimesti homoseksuaalisuutta Suomen sisällissodassa. 

4. Eila Pennanen: Ennen sotaa oli nuoruus (1942)
Eila Pennasen tuotanto on laaja, mutta minä en ole lukenut häneltä mitään. Pennasen esikoisteos Ennen sotaa oli nuoruus kertoo 1930-luvun nuorista, jotka joutuvat katsomaan tulevaisuuteensa pelolla ja epävarmuudella. Yhteiskunnalliset ristiriidat ja uhkaava sota jättävät jälkensä.

5. Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia (1960)
Tähän kirjaan haluaisin tarttua nyt heti! Helsinkiläistynyt kotirouva Rouva Pyy tuntee olonsa liian ahtaaksi ja pieneksi kodin seinien sisällä. Hän haluaisi jotain muuta, jotain enemmän, mutta naisen roolit ovat 50-luvun Suomessa vielä hyvin kapeat.

6. Tytti Parras: Jojo (1968)
Ostin Tytti Parraksen Jojon jostain antikvariaatista ehkä noin vuosikymmen sitten, mutta en enää muista, luinko kirjaa silloin loppuun asti saati että mitä siitä ajattelin. Siksi kertaus on paikallaan. Parraksen esikoisromaani käsittelee aborttia ja naisen itsemääräysoikeutta omaan kehoonsa. Tärkeä kirja ilmestyessään ja yhä!

7. Pirkko Saisio: Kainin tytär (1984)
Saisiotakin pitäisi lukea enemmän! Kohua herättänyt Kainin tytär kuvaa naisten välistä rakkautta heteronormatiivisuuden ja perhekeskeisyyden puristuksessa. Romaanin kehys on raamatullinen, mikä kuulostaa vähän pelottavalta (lue: tympeältä), mutta uskon silti vaikuttuvani tästä.

8. Eeva Kilpi: Animalia (1987)
Sainpas mukaan yhden runokokoelmankin! Eeva Kilven Animalia ei ehkä ole aiheeltaan mikään ihmejuttu enää tänä päivänä, mutta ilmestyessään se oli tapaus: kokoelma ottaa voimakkaasti kantaa mm. eläinkokeita ja lihansyöntiä vastaan. Kilvelle eläin on ihmisestä riippumaton subjekti; tärkeä omana itsenään.

9. Matti Paloheimo: Valkoinen Mandela (1994)
Matti Paloheimo on minulle täysin tuntematon nimi, mutta hänen romaaninsa Valkoinen Mandela kiinnostaa yhä polttavan ajankohtaisen aiheensa takia. Kirja kertoo kirkosta eronneesta papista, joka ryhtyy pakolaiskeskuksen johtajaksi pienellä paikkakunnalla. Miten auttaa sotaa paenneita ihmisiä muukalaisvihan keskellä? 

10. Veronica Pimenoff: Maa ilman vettä (1999)
Veronica Pimenoffin tuotanto kiinnostaa kovasti! Maa ilman vettä on hänen kehuttu seitsemäs romaaninsa, joka kuvaa rikkaiden länsimaiden ja Afrikan välistä jyrkkää elintasokuilua. Keskiössä on kaksi naista: suomalainen Kristiina ja mosambikilainen Sofia Elena.

***

Upeaa juhlavuotta suomalaisen kirjallisuuden ja kirjablogien parissa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti