1. tammikuuta 2017

Parhaat palat (eli kirjat) vuodelta 2016





Vuoden ensimmäinen päivä! Eli paras mahdollinen hetki tehdä pieni katsaus menneeseen vuoteen ja luettuihin kirjoihin. 

Vuoden 2016 aikana luin listaukseni mukaan tasan 80 kirjaa eli keskimäärin hieman yli 6,5 kirjaa kuukaudessa. Sivuja kertyi yhteensä 23 188. Tällainen lukutahti tuntuu olevan minulle aika vakio ja passeli, sillä vuonna 2015 luin 76 kirjaa ja 22 756 sivua (klik). 

Usein saan itseni kiinni ajatuksesta, että olisipa mahtavaa, jos ehtisin lukea vielä enemmän, vielä nopeammin. Maailma kun on täynnä niin järkyttävän hienoja ja kiinnostavia kirjoja! 

Ja sitten toisaalta muistan: ei lukeminen ole mikään kilpajuoksu eikä pikamatka. Joskus (ehkä lähes aina...) voi olla paljon palkitsevampaa lukea yksi kirja hitaasti, ajatuksella, muistiinpanoja tehden kuin kaahata talla pohjassa uusien kansien väliin. Aivan luksusta on tarttua johonkin jo kerran luettuun uudelleen ja löytää siitä yhä uusia puolia ja näkökulmia.

Mutta nyt: tässä muutamia nostoja ja parhaita paloja kirjavuoteni 2016 varrelta (vuoden 2015 nostot löytyvät täältä). Kirjojen järjestys on täysin sattumanvarainen.


Vuoden vyörytys

Ryan Gattis: Vihan kadut
Vihan kadut räjäytti potin heti alkuvuonna raivokkaalla ja moniäänisellä kerronnallaan. En lähtökohtaisesti ole kovin väkivaltaisen kirjallisuuden ystävä, mutta Gattisin vyörytystä luin henkeäni haukkoen ja lisää janoten, vaikka välillä kirjan väkivalta tuntui jopa fyysisesti pahalta. Rajun kuoren alta löytyi myös surua, unelmia, myötätuntoa.


Vuoden yllättäjä

Laura Restrepo: Intohimon saari (pitemmästi täällä)
Tartuin tähän Fabriikki Kustannuksen ensimmäiseen käännökseen hieman epäröiden ja vailla mitään odotuksia, mutta yhtäkkiä olinkin jännittävän ja taitavasti rakennetun tarinan syövereissä. Kirja perustuu tositapahtumiin, ja näin jälkeenpäin muistan nauttineeni etenkin teoksen dokumentaarisista pätkistä ja siitä, että Restrepo kirjoittaa itsensä ja tutkimuksensa mukaan kirjaan. Lue tämä, jos pidit Lost-sarjasta!


Vuoden nostalgiapläjäys

Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
Kevään 2016 odotetuin kirja oli tämä. Kävin ostamassa sen heti ja luin sitä niin intensiivisesti, että jäin juna-asemallekin vain lukemaan, annoin useiden junien mennä ohi. En enää muista kirjaa kovin tarkasti, mutta muistan yhä sen nostalgisen tunnelman, minkä koin lukiessani. Millaista oli kymmenen vuotta sitten, jolloin luin Anna minun rakastaa enemmän -kirjaa? Millainen olin itse, millaisia nämä romaanihenkilöt? Olemmeko muuttuneet - ja jos olemme, miten?


Vuoden opettavin

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset
En tiedä, olisinko "uskaltanut" tarttua tähän Juha Hurmeen jättiläiseen, jos ei olisi töiden takia ollut pakko. Näin jälkikäteen olen kuitenkin hurjan iloinen, että tartuin - ja oikeastaan taisin jo lukiessanikin olla aika iloinen. Hurme kuljetti minut suomalaisen kirjallisuuden ytimeen, opetti katsomaan tekstejä ja kulttuuria vähän vinosta kulmasta, lämmöllä ja huumorilla. Luin Nyljettyjä ajatuksia myös opaskirjana hyvään elämään. Se sanoo: nauti luonnosta, lue kirjoja, liiku, vietä aikaa ystäviesi kanssa, syö yksinkertaisesti, rauhoitu.


Vuoden kerronta: kertojaäänet

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Wow! Tämä Ruotsin August-palkittu teos veti jalat alta ja vaikutti minuun ääretttömän vahvasti. Vaikutuksen teki ennen kaikkea hyvin omaperäinen tapa käyttää eri kertojaääniä: useat eri henkilöt saavat kirjassa äänen, mutta nuo äänet risteävät, limittyvät ja kulkevat rinnan erittäin nopeatempoisesti. Myös kirjan isot teemat - muistaminen, identiteetin rakentaminen - olivat kiinnostavia.


Vuoden kerronta: aikatasot

Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
Tässä yksi vuoden kiinnostavimmista käännöskirjoista. Wyldin romaanissa on mieletön, mystinen tunnelma ja hetki hetkeltä jännittävämmäksi muuttuva tarina. Tunnelma ja jännitys syntyy ennenkaikkea todella nokkelasta kerronnasta, jossa kaksi aikatasoa vuorottelevat ja jossa menneisyyteen sijoittuva tarina kerrotaankin takaperin. En muista törmänneeni vastaavaan missään muussa kirjassa, mutta haluan ehdottomasti tietää, jos jostain kirjasta löytyy samanlainen ratkaisu!


Vuoden vibat

Deborah Levy: Uiden kotiin
Mystisyydestä puheenollen... Tämä brittiläisen Deborah Levyn pienoisromaani vavahdutti minua rajusti toukokuussa. Levy luo mystistä ja salamyhkäistä tunnelmaa osittain samoilla keinoilla kuin Monika Fagerholm. Ikuisiksi ajoiksi mieleeni on jäävä kirjassa esiintyvä uima-allas ja ne punaiset hiukset, jotka veteen leviävät. Miksi uima-allas on muuten usein jotenkin jännittävä elementti kirjallisuudessa? Ja samoin hyppytornit!


Vuoden Fagerholm

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla
No kun nyt tulin Fagerholmin maininneeksi, niin nostan tässä vain esiin tämän upean romaanin, jonka luin häneltä (vasta) tänä vuonna. Olen blogauksessani kuvannut teosta adjektiiveilla villi, hurja, älykäs, mieletön, häpeilemätön, rohkea, raju. Ei lisättävää.




Vuoden sielunsisar

Patti Smith: M Train
Keväällä matkustin M Trainin kanssa saaristoon. Olimme kahden, juttelimme kaikessa rauhassa. Elämästä, kirjoista, hiljaisuudesta. Matkustamisesta, listoista, kahvista. Muista ihmisistä ja yksinolosta. Se oli hieno reissu, vain me kaksi.


Vuoden murskaavin

Hanya Yanagihara: A Little Life
Tämän otsikon alle en olisi voinut valita mitään muuta kirjaa. A Little Life oli täysmurskaus, se hajotti sydämen, toi tilalle toivottomuuden, raskauden. Silti sanon yhä samoin kuin sanoin elokuussa blogissani: En kadu hetkeäkään, että luin tämän kirjan. En kadu sitä kolmea viikkoa, joka tämän tiiliskiven lukemiseen kului. Kirja on hieno, ja hienoa on myös se, että Pieni elämä ilmestyy suomeksi Tammen Keltainen kirjasto -sarjassa keväällä 2017!


Vuoden hengästyttävin

Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Olin jotenkin ihan henkilökohtaisella tasolla loukkaantunut siitä, että Tiranan sydän ei ollut mukana Finlandia-kuusikossa. Statovcin toinen romaani on nimittäin järisyttävän taitava teos, se haastaa, se todellakin hengästyttää. Kirjan vaellustarina on koukuttava ja mieltä myllertävä, ja teemat tärkeitä ja rohkeita. Kirja oli syksyn Epos e-lukupiirin aloituskirja ja sanonpahan vain: aivan täydellinen lukupiirikirja! Keskustelu olisi voinut jatkua yöhön asti.


Vuoden väripilkku

Hanna Weselius: Alma!
Tämä esikoisromaani riemastutti minua hurjasti kuluneena syksynä. Alma! ei ehkä ole kaikkein hiotuin eikä viimeistellyin teos, mutta ehkä juuri siksi se olikin niin virkistävää luettavaa. Weseliuksen kieli hurmaa ja koko tekstistä on aistittavissa kirjoittamisen ilo ja riemu. Olin - ja olen! - hurjan iloinen siitä, että Alma! voitti HS:n esikoiskirjapalkinnon.


Vuoden pohdituttavin

Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi
Luettuani Kristallipalatsin, halusin huutaa kaikille ja kaikkialla: Lukekaa tämä! Ja toisaalta: halusin pitää kirjan maailman vain itselläni. Pyöritellä sitä, kummastella, ihastella. Hakkaraisen rakentama maailma - vai sanoisinko rakennelma - on taidokas, älykäs. Pinnallisuudesta tulee syvällisyyttä; kaikessa on nähtävissä toinen taso. Kristallipalatsi sai minut lukemaan myös Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan, kiitos siitä.


Vuoden löytö

Malin Kivelä: Muualla
Kesälomallani luin - vähän kuin puolivahingossa - tämän Malin Kivelän ensimmäisen suomennetun romaanin. Ja sitten, ihan yllättäen, siitä tulikin lomani paras kirja! Muualla upotti, kiskoi maailmaansa, piti hereillä. Rakennetta kehun tässäkin: sen pirstaleisuus viehätti, ja samoin henkilöhahmot, jotka olivat niin ikään pirtaleisia, vähän hukassa ja hajalla. Ja levottomia, ennen kaikkea sitä.


Vuoden pommi ja hurmos

Hannele Mikaela Taivassalo: In transit
Loppuvuoteen se meni, että pääsin täyteen hurmokseen. Marraskuussa lukemani In transit oli melko varmasti lukuvuoteni kohokohta: se kirja, joka ei jättänyt rauhaan, jonka kieltä tahdoin hengittää yhä lisää ja jonka matkassa halusin kulkea - in transit, in transit. Kirjan lukemisesta on nyt noin kuukausi ja päällimmäinen ajatukseni on: joko voisin lukea sen uudelleen?


***

Ps. Blogini on nyt 2-vuotias! Hurraaaa! Taapero tallustaa eteenpäin yhä intoa puhkuen ja posket punoittaen. Kiitos kaikille lukijoilleni ja kommentteja jättäneille - ja järisyttävän hienoa uutta vuotta!


12 kommenttia:

  1. Onnittelut 2-vuotiaalle :) Olipa mukavan kattava katsaus lukuvuoteesi 2016.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että katsaus miellytti - oli itsekin mukava muistella, millainen lukuvuosi takana onkaan. Ja ihan hienohan se! :)

      Poista
  2. Onnea blogillesi! 😊 Hienoja kirjoja olet näemmä lukenut 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogini kiittää! :) Ja kyllä, monia hienoja lukukokemuksia mahtui kuluneeseen vuoteen. Nyt uutta päin!

      Poista
  3. Onnea kaksivuotiaalle! ♥

    Ja oih ja kaikki huudahdukset sinun valintojasi! Osa sellaista, joista olen itsekin pitänyt (ja Kristallipalatsista ihan samat mietteet: kirjan haluaisi pitää itsellään ja silti olisi upeaa, että moni löytäisi sen) ja valtavasti sellaisia, jotka haluan lukea mm. In Transit ja Yanagiharan romaani.

    Onnellista alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja - onnitteluista ja huudahduksista! <3

      Sinulla on hienoja hetkiä edessäsi In Transitin ja A Little Lifen parissa. Kannattaa tosin miettiä, milloin tarttuu Yanagiharaan, sillä se on oikeasti tosi rankka ja sydän on taatusti murskana monta kertaa.

      Onnellista vuotta 2017!

      Poista
  4. Ihanaa innostusta näissä vuoden kohokohdissa! Monta näistä on mulla lukematta (esim. In transit!), joten saankin tästä uuteen vuoteeni oivia vinkkejä. Hauska kohta tuo Vuoden Fagerholm - hän kuuluu suosikkikirjailijoihini! Tälle vuodelle onkin tarjolla tv-sarjaversio Lola ylösalaisin -romaanista, ajattelin aloittaa heti tänään. Se löytyy siis Yle Areenasta. Statovcin uusin todellakin hengästytti: luin sen muutama päivä sitten loppuun, enkä vielä ole rauhoittunut kirjoittaakseni siitä...
    Hyviä lukulöytöjä tällekin vuodelle! T. Meri (Kaikkia värejä -blogista. En jostain syystä pystynyt kommentoimaan Wordpress-tunnuksellani, mistäköhän on kyse... En muista, olenko aiemminkaan pystynyt.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että listalta löytyi lukuvinkkejä!

      Fagerholm on yksi minunkin suurista suosikeistani, ellei jopa suurin. Katsoin ensimmäisen osan tuosta Lola ylösalaisin -sarjasta, mutta en ollut ihan vakuuttunut. Esimerkiksi Ca Bäckin hahmo ei ollut mielestäni lainkaan sellainen mystinen ja salaperäinen kuin se oli kirjassa :/ Mielelläni kuulisin, mitä sinä ajattelet sarjasta!

      Ja Tiranan sydän, niin hieno <3

      Hmmm, minulla saattaa olla blogissa asetus, että vain Google-tilillä pystyy kommentoimaan. Se on ehkä vähän tyhmä säätö. Yritän fiksailla :) Kivaa vuotta 2017!

      Poista
  5. Onnea 2-vuotiaalle blogille! Mahtavat kategoriat olet sinäkin keksinyt näihin, ja tuo vuoden pommi ja hurmos, kyllä. <3

    Oon myös samaa mieltä, että Statovcin Tiranan sydän olisi voinut saada enemmän positiivista huomiota, sillä se on vähintään yhtä hyvä teos kuin hänen esikoisromaaninsa.

    A Little Life tulee varmaan luettua suomeksi tänä vuonna, vaikka mulla on ollut enkuksi hyllyssä pitkään, mutta tiiliskiviys on pelottanut, että jos aikaa lukemiseen sitten kuluu ihan tosi paljon. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuomas! Ja heh, ihanaa että olemme vuoden pommista ja hurmoksesta samaa mieltä <3

      Mulle Tiranan sydän kolahti itse asiassa huomattavasti lujempaa kuin Kissani Jugoslavia. Ymmärrän Kissankin hienouden, mutta Tiranan sydän oli mun mielestä jotenkin kokonaisempi ja valmiimpi.

      Ja A Litte Life - suosittelen lämpimästi. Mutta kuten Katjallekin tuossa ylempänä sanoin, kannattaa miettiä tarkasti, koska on valmis ottamaan vastaan sen kaiken, mitä kirja tuo mukanaan. Lukukokemus on todella riipaiseva.

      Upeaa vuotta 2017!

      Poista
  6. Onpas kiinnostava lista! Suurimmasta osasta olen kuullut, mutta yhtäkään en ole lukenut. Vielä. Yanagiharan A Little Life on roikkunut lukulistallani jo pienen ikuisuuden odotellen sopivaa hetkeä. Ilmeisesti on hyvinkin rankka lukukokemus luvassa, joten saapi vielä hetken odotella.

    Vuoden yllättäjäsi eli tuo Restrepon Intohimon saari alkoi toden teolla kiinnostaa. Nimi on kyllä todella luotaantyöntävä ja tuo tosiaan mieleen (valitettavasti) jonkin romanttisen kolmiokirjan. Mutta onneksi niin ei ole, joten kirjaan uskaltaa tarttua. Pelkkä kirjan nimi olisi jo pelotellut minut pois. :D

    Onnetukset taaperolle ja hyvää tätä vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiva kuulla! A Little Life on tosiaan rankka, vaatii paitsi runsaasti lukuaikaa myös henkistä kestävyyttä. Tunteiden vuoristorata on taattu.

      Ja jep! Restrepon kirjan nimi on aika kauhea ja antaa kyllä nopealla vilkaisulla täysin väärän kuvan kirjasta. Suosittelen!

      Kiitos toivotuksista ja hyvää alkanutta vuotta sinulle!

      Poista