31. tammikuuta 2018

Klassikkohaaste, osa 6. Doris Lessing: Kultainen muistikirja




Jo klassikoksi muodostunut kirjabloggaajien klassikkohaaste on jälleen täällä! Tällä kertaa haastetta emännöi Kirjapöllön huhuiluja -blogin Heidi.

Minun valintani tämän kierroksen klassikoksi oli Doris Lessingin (1919-2013) Kultainen muistikirja – romaani, josta Lessing on ehkä kaikkein tunnetuin. The Golden Notebook ilmestyi vuonna 1962 ja se saatiin suomeksi kiitettävän ripeästi: WSOY julkaisi Eva Siikarlan suomennoksen vuonna 1968.

Kultainen muistikirja on ollut lukulistallani pitkään. Omassa hyllyssänikin kirja on ollut jo vuosia. Olen aloittanut sen lukemisen kerran aiemmin, mutta silloin en tainnut päästä ensimmäistä lukua pidemmälle. Nyt yksinkertaisesti PÄÄTIN lukea kirjan loppuun asti. 

Mitä tästä kuukauden (!) kestäneestä projektista jäi käteen?



Rakenne, joka huojahtelee


Kultainen muistikirja on jokseenkin jännittävä rakennelma. Sisällysluetteloa katsomalla kaikki näyttää perin simppeliltä: Vapaita naisia -nimiset luvut vuorottelevat Muistikirjat-nimisten lukujen kanssa. Lukiessa homma kuitenkin muuttuu sekavammaksi, pirstoutuu ja pinoutuu. 

Vapaita naisia -luvuissa eletään Lontoossa 1950-luvun lopulla. Keskiössä on kirjailija Anna Wulf sekä hänen ystävänsä Molly. Tämä on siis "nykyhetken" aikataso. Muistikirjat-luvut ovat puolestaan otteita Annan muistikirjoista, joissa hypitään sinne tänne, faktasta fiktioon, muistoista märehtimiseen. 

Koska Anna kokee sodanjälkeisen maailman jotenkin hahmottomana, vaikeaselkoisena, pirstaloituneena, hän jakaa myös muistikirjansa moneen osaan: yrittää ehkä sillä tavalla saada jotain järjestystä elämäänsä, ajatuksiinsa. 

  • Mustassa muistikirjassa Anna kirjoittaa kokemuksistaan Afrikassa sekä omasta kirjailijuudestaan 
  • Punaisessa muistikirjassa Anna pohtii politiikkaa (hän on ollut kommunisti, mutta irtautuu puolueesta hiljalleen)
  • Keltaisessa muistikirjassa Anna kirjoittaa fiktiivistä tarinaa omasta rakkauselämästään
  • Sininen muistikirja on ns. päiväkirja, johon Anna pyrkii kirjaamaan arkiset asiat siten kuin ne todella tapahtuivat

Lopulta tämäkin jako on toivoton: kaikki kuitenkin sekoittuu ja rönsyää. Esimerkiksi politiikan lonkerot ulottuvat jokaisen muistikirjan sivuille. Fiktio ei pysy fiktiona eikä fakta faktana.



Kirjoittamisen tuska ja tukos


Kultaisen muistikirjan yksi tärkeimmistä teemoista on kirjoittaminen. Anna Wulfin esikoisromaani Sotarintamat on ollut menestys, jonka myyntituloilla Anna yhä elelee. Hän ei pysty kirjoittamaan lisää: ainut, mihin hän kykenee, on muistikirjojen täyttäminen. 

Anna kuitenkin suunnittelee kirjoittamista. Hän on mieleltään kirjoittaja, se on hänen tapansa pohtia maailmaa ja ihmisiä. 

Muistikirjoihin tallentuu ideoita novelleihin, lyhyisiin romaaneihin. Ja kirjoittamalla Ellasta - eli fiktiivisestä hahmosta, joka on hän itse - Anna tarkastelee omaa toimintaansa, omia heikkouksiaan, omaa miellyttämisen haluaan, omaa naiiviuttaan. Keltainen muistikirja on kuin romaani romaanin sisällä, ja myös eräänlainen metaromaani: välillä Anna kommentoi kirjoittamistaan, miettii miten tarina seuraavaksi voisi edetä. 


Kuva: Flickr, by Garoa (https://www.flickr.com/photos/egaroa/12860543515)


Häh, feminismi?


Lessing voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007. Nobel-akatemia nimitti Kultaista muistikirjaa feministisen liikkeen pioneerityöksi ja kiitteli Lessingiä naisten tuntojen ja seksuaalisuuden kuvaajana.

Itsekin lähdin lukemaan kirjaa "feministisenä raamattuna", vaikka tiesin jo ennakkoon, että Lessing itse ei ole halunnut feministin viittaa harteilleen ja että tulkinta Kultaisen muistikirjan feministisyydestä on ylipäätään melko mustavalkoinen.

Googletellessani Lessingiä löysin paitsi videon, jossa hän toteaa tympääntyneenä "Oh christ" kuullessaan voittaneensa Nobelin, myös debatin vuodelta 2001, jolloin Lessing kritisoi Edinburghin kirjallisuusfestareilla feminismiä miesten kyykyttämisestä. Jeanette Wintersonin napakan vastakolumnin voi yhä lukea Guardianin sivuilta.

No mutta, siis.

Kultaisen muistikirjan lähtökohta on kiinnostava ja feministisestikin otollinen. Päähenkilö Anna ja hänen ystävänsä Molly ovat "vapaita naisia". He ovat eronneita, itsenäisiä, pärjääviä. Ja he ovat varsin näpsäköitä piikitellessään Mollyn ärsyttävää ex-miestä Richardia, joka pettää nykyistä vaimoaan Marionia yhä nuorempien sihteerien kanssa, mutta haluaa silti vaimonsa pysyvän kotona, hoitavan ja silittävän (niin miehen kuin kodinkin).

Anna ja Molly halveksivat Richardin käyttäytymistä, mutta silti Annakin ajautuu suhteeseen miehen kanssa, joka on naimisissa. Ja läpi kirjan naisia kalvaa ikävä ja kaipaus, tarve miellyttää ja antautua, halu saada itselleen "todellinen mies" - mitä helvettiä sekin sitten tarkoittaa. Raastavassa kohtauksessa Anna valmistautuu koko päivän kokkaamaan Michaelille, aikatauluttaa kiireisen elämänsä heti uudelleen, kun mies aamulla sivulauseessa lupaa tulla illalla syömään. Ja sitten, tietenkin:

"Puhelin soi, ja se on Michael. – Anna, suo anteeksi, mutta en voikaan tulla tänä iltana. Sanon, ettei se tee mitään. Hän sanoo: – Soitan sinulle huomenna, tai parin päivän päästä. Hyvää yötä, Anna. Hän lisää sanoja etsien: – Olen pahoillani, jos laitoit ruokaa erityisesti minulle." (s. 327)

Ja myös tämä: Anna tuntee katkeruutta siitä, että hänen "täytyy kuluttaa niin suuri osa ajasta huolehtimalla pikkuasioista" ja silti hän tekee niin. Koska hän on nainen, siksi kai. Hän herää kahta tuntia aiemmin kuin Michael, jotta ehtii hoitamaan näitä "pikkuasioita", kuten lapsen kouluun laittaminen ja aamiaisen tekeminen Michaelille. Ja kun Michael hyvin nukkuneena viimein herää ja sanoo:

"– Voi Anna, sinä olet aina niin pätevä ja käytännöllinen aamuisin", sekä lukijan että Annan päässä räjähtää. Koska, kuten Anna sanoo: "juuri pätevyyteni ja käytännöllisyyteni sallii hänen olla kaksi tuntia kauemmin sängyssä".

Eli kyllä, Lessing käsittelee Kultaisessa muistikirjassa paljonkin sukupuolirooleja ja asemia, mihin naiset ja miehet (etenkin) parisuhteissa ajautuvat. Näkökulma on se, että tässä pelissä naiset häviävät: naiset ovat antautujia, miellyttäjiä - kerta toisensa jälkeen he silittävän paskamaisesti käyttäytyneen miehen poskea, nielevät tyytymättömyytensä. Kuten Molly kysyy:

"Millaisia hulluja me olemme, aina vain, ikuisesti, emmekä koskaan opi, ja tiedän aivan hyvin, että seuraavan kerran kun tällaista tapahtuu olen aivan yhtä tyhmä." (s. 447)

Termi "vapaa nainen" alkaa kuulostaa itse asiassa ivalta. Sillä eivät nämä naiset ole vapaita eikä heidän osansa ole autuas. Toisteisesti Lessing kirjoittaa tilanteista, joissa naimisissa oleva mies hakee pientä piristystä yksinelävältä naiselta, mutta palaa sitten vaimonsa luo, koska "vaimoni on maailman paras vaimo". Vapaa nainen jää aina nuolemaan näppejään, ja usein vihan valtaan.

Se, mikä minua tässä kaikessa ärsytti, oli asetelman jäykkyys. Jonkinlainen luovuttaminen. Aivan kuin Lessingin sanoma olisi: tällaisia naiset nyt ovat - ne kaikkein älykkäimmätkin - tunteellisia, miellyttämishaluisia, tahdottomia. Ja miehet, ne nyt vaan ovat miehiä: kovia, itsekkäitä ja huomionhakuisia.

Erica Jongin romaanissa Lennä, uneksi (ilm. 1973, suom. 1976) päähenkilö Isadora Wing lyttää usean muun naiskirjailijan mukana myös Lessingin yrittäessään löytää romaaneista naishahmoja, jotka olisivat oikeasti, todella, vapaita - vapaita miehistä, vapaita miellyttämisestä (s. 106). Isadoran mielestä on uskomatonta, että Anna/Ella ei pysty saamaan orgasmia, jos ei rakasta ko. miestä. Olen piirrellyt samaan kohtaan lukuisia kysymysmerkkejä: miksi Lessing on kirjoittanut naissankaristaan näin daijun, näin saamattoman?

Mutta sitten: yksi huomio, josta ilahduin. Kultainen muistikirja keskustelee mainiosti tänä päivänä puhuttavan #metoo-kampanjan kanssa. Lessing käsittelee kirjassaan paljon naisten kokemaa seksuaalista häirintää, "läpänheittoa", vähättelyä, erilaisia valtapelejä. Erityisen voimakkaasti mieleeni jäi kohtaus, jossa Anna matkustaa metrolla ja tuntematon mies alkaa tuijottaa (mies kuvittelee kasvoni alleen, Anna ajattelee), hivuttautua lähemmäksi ja lopulta seurata Annaa kadulla. Kohtaus on intensiivinen, ahdistava. 



Ihmismieli ja ihmisen käytös


Kultainen muistikirja on ennen muuta psykologinen teos. Sen ihmiskuvaus on äärimmäisen tarkkaa, ja oikeastaan koko kirjan pointtina on pohtia sitä, miksi ihminen käyttäytyy siten kuin hän käyttäytyy. Lessing kirjoittaa moraalista, tekopyhyydestä, itsekkyydestä, epärehellisyydestä. Mollyn jo aikuinen poika Tommy toteaa:

"Kaikki parhaat ihmiset voivat olla hyviä yhdelle muulle ihmiselle tai perheelleen. Mutta sekin on itsekkyyttä; ei se merkitse että on hyvä. Emme ole yhtään sen parempia kuin eläimet, me vain teeskentelemme olevamme. Emme oikeastaan välitä toisistamme lainkaan." (s. 247)

Yhdeksi suosikkihahmokseni nousi lopulta Richardin vaimo Marion, joka vuosien ja vuosien tyytymisen jälkeen viimein herää, löytää rohkeuden, lopettaa (ainakin Richardin) miellyttämisen:

"Ajattelin: olen ollut hänen kanssaan naimisissa vuosikausia ja koko sen ajan olen ollut täysin uppoutunut häneen. Naisethan ovat, eivätkö olekin? En ole ajatellut mitään muuta. Olen itkenyt itseni uneen ilta illan jälkeen vuosikausia. Ja olen järjestänyt kohtauksia ja ollut typerä ja onneton ja... Minkä vuoksi? - - Sillä eihän hän ole mitään, vai kuinka? Hän ei ole edes kovin hauskannäköinen. - - Ajattelin: hyvä luoja, tuon olennon takia olen pilannut elämäni." (s. 355)

Kirjan loppupuolella, sinisessä muistikirjassa, Annan mieli alkaa hajoilla. Hän on ajautunut rakkausjuttuun ("tuo sana on niin teennäinen ja huoleton!") amerikkalaisen miehen kanssa, joka pyörittää myös muita naisia. Anna rakastuu ja kärsii, tulee sairaaksi, mustasukkaiseksi. Hän elää yhä enemmän unimaailmassa eikä saa oikein mitään aikaiseksi.

Tämä osuus hiersi minua - osittain siksi, että unet tympäisevät minua aina kirjoissa ja osittain siksi, että olisin halunnut tavata voimakkaamman Annan. Annan, joka olisi viheltänyt pelin aiemmin poikki.

Kirjan viimeinen luku kuitenkin yllättää ja antaakin (ehkä?) minulle sen Annan, josta oikeastaan koko kirjan ajan haaveilin. Fakta ja fiktio ovat sekoittuneet, en tiedä varmasti, mikä on totta.



***

Olen kirjoittanut jo pitkästi. Ja silti huomaan, että mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan lukukokemustani. Kuten Anna, myös minä koen nyt, että kieli tahtoo hajota. Että kieli on liian vähän. Tai ainakin tämä tila ja tämä foorumi on liian vähän. Kultainen muistikirja on teemoiltaan ja psykologisilta ulottuvuuksiltaan niin massiivinen, että tunnen blogatessa pelkkää riittämättömyyttä. Olen joutunut jättämään niin paljon pois. 

Jos minulta nyt kysyttäisiin, pidinkö Kultaisesta muistikirjasta, en osaisi vastata. Jos minulta sen sijaan kysyttäisiin, suosittelenko Kultaisen muistikirjan lukemista, vastaisin: Ehdottomasti.


***

PS. Aiemmat klassikkopostaukseni:

__________________________________
Doris Lessing: Kultainen muistikirja
Alk. The Golden Notebook (1962)
Suom. Eva Siikarla
WSOY 1968
587 s.


10 kommenttia:

  1. En ole tätä(kään) klassikkoa lukenut, mutta sait Lessingin kirjan kuulostamaan ihmeelliseltä. Miten ihanan perusteellisesti jaksoit ruotia romaania! Tekisi mieli laittaa varaukseen, mutta tuo sivumäärä... En millään ehdi kuitenkaan, vaikka miten suosittelet. :-) Romaanissa kuitenkin teemoja, jotka ovat niin kiinnostavia. Kiitos kuitenkin tästä avaamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, paljon muuta en sitten hetkeen varmaan jaksa/ehdikään blogata :D Mutta olihan tämä, olihan tämä. Vei kyllä tosiaan hirveästi aikaa ja välillä oli pakko lukea muuta, kun oli niin heviä. Silti olen tyytyväinen, että luin. Kiitän klassikkohaastetta tästä(kin) rypistyksestä!

      Poista
  2. Mahtava postaus, Maisku! Kultainen muistikirja on pölyttynyt omassa hyllyssäni jo vuosia, joten otin sen tämänvuotiseen hyllynlämmittäjä-pinooni. Nyt kun luin tekstisi, niin tuli vähän kauhistunut olo - mihin olenkaan ryhtymässä :) kirja kyllä houkuttelee, mutta vähän epäilyttää, miten sen kanssa pärjään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos Nanna! Kultainen muistikirja oli mun viime vuoden Hyllynlämmittäjissä ja tosiaan aloitinkin sitä vuoden 2017 puolella. Luku-urakka venähti pitemmäksi kuin olin ajatellut! Tsemppiä, kyllä sä pystyt siihen! Otat vaikka kesän klassikkohaastekirjaksi! :)

      Poista
  3. Olen lukenut Kultaisen muistikirjan repaleisena englanninkielisenä versiona ja se kulki silloin mukana joka paikassa. Voin kertoa, että esim. kuntosalilla luettuna se ei ole parhaimmillaan :D, joka ei liene sulle kirjan luettuasi kovin suuri yllätys :D

    Muistan, että välillä kirja kulki, välillä ei sitten niinkään.

    Kuinka tahtoonsa ihan super bloggaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uh, respect. En kyllä varmaan olisi englanniksi tätä saanut selätettyä, kun suomeksikin oli aikamoista kompurointia. Ja vielä kuntosalilla! :D

      Juuri oikein muistat: välillä kulkee, välillä laahaa niin maan perkuleesti.

      Mutta kiitos hei, tätä oli kyllä kiva kirjoittaa!

      Poista
  4. No nyt on perusteellinen ja analyyttinen teksti! En muista koskaan lukeneeni tästä kirjasta näin pitkää tekstiä, joten kiitos. Lessing on sillä "pitäisi todellakin lukea joskus"-lukulistallani aina vaan. Tästä varmaan kannattaisi aloittaa, vaikka kirjan jykevyys laajuudeltaan vähän etukäteen mietityttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuomas! Kiva, jos jaksoit lukea sepustukseni :D Tämä oli kyllä vaikea blogattava, koska tavaraa on NIIIIN paljon. Jos olisin vielä kirjallisuuden opiskelija, voisin tehdä tästä jonkun tutkimuksen. Tai sit en.

      Mutta kyllä tämä kannattaa lukea, pienin askelin vaikka. Mulla oli tämä "kotikirjana" ja työmatkoilla yms. aina jotain muuta kevyempää (fyysisesti ja ehkä sisällöltäänkin).

      Poista
  5. Minäkään en ole yhtäkään Doris Lessingiä lukenut, pitäisköhän ensi syksynä ehdottaa, että jompikumpi lukupiireistä ottaisi jotakin häneltä luettavaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tässä riittäisi kyllä lukupiirille pohdittavaa! Olen Lessingiltä lukenut Kultaisen muistikirjan lisäksi vain Väkivallan lapset -sarjaa, joten en osaa suositella mitään tiettyä kirjaa hänen tuotannostaan. Itse tartun ehkä seuraavaksi Ruoho laulaa -romaaniin.

      Kiitos kommentistasi!

      Poista