30. huhtikuuta 2018

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät




Kun palasin Australiasta Suomeen, aloin heti haaveilla uudesta matkasta, uusista reissuista. Vaikka rakastan rauhaisaa kotoeloa, tarvitsen tietyin väliajoin uusia tuulia, uusia paikkoja, uusia kuvioita. Mikään ei kauhistuta minua niin kuin jämähtäminen, päivät jotka toistuvat liian pitkään liian samanlaisina. 

Ensiavuksi matkakuumeeseen otin Terhi Rannelan tänä keväänä ilmestyneen matkapäiväkirjan Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Ja miten ihana kuumekumppani se olikaan!

Rannela on paitsi tuottelias kirjailija, myös intohimoinen matkaaja. Ja matkoillaan hän kirjoittaa erillistä matkapäiväkirjaa, joka syntyy juuri siinä hetkessä, lentokoneessa, puiston penkillä, museon kahvilassa, hotellihuoneen sängyssä juuri ennen nukahtamista. Lauseet tallentavat muistiin sen, minkä unohdamme nopeasti.

*

Jo tässä kohtaa minua kaduttaa, että en ole itse pitänyt säännöllistä matkapäiväkirjaa. Päiväkirjasta puhumattakaan. On pelottavaa, miten paljon en enää muista.

*

Kesyt kaipaavat, villit lentävät koostuu Rannelan matkakertomuksista viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Maita ja kaupunkeja on paljon: kuljemme Atlantic Citystä Pekingin liepeille, Gambiasta Edinburgiin, Bristolista Trondheimiin, Bretagnesta Islannin Länsivuonoille. Viivähdämme kirjoitusretriitissä Pallas-Yllästunturin kupeessa, lennämme ex tempore -matkalle Singaporeen ja kolmen viikon reissulle Uuteen-Seelantiin. Lopulta päädymme Hannoveriin, jossa Rannela asui syksyn 2017 ja työsti muun muassa tätä kirjaansa.

Rannelan matkassa on hyvä kulkea. Hän puhuu asioista, joita itsekin matkoillani (ja kotonani) ajattelen. Hän pohtii tarvetta oppia uutta, olla utelias. Hän kirjoittaa luovuudesta, luomisesta; siitä, miten ja missä teksti ja tarina syntyvät. Hän kaipaa sekä vähävirikkeisyyttä että seikkailuja. Aina silloin tällöin hän haluaa tehdä matkan aivan yksin, ja melko usein hiljaisuus on parasta mitä voi ikinä olla.

Pidin kovasti siitä, miten Rannela kuljettaa matkapäiväkirjoissaan mukana kirjoittamista ja lukemista. Hän tekee matkoja myös istumalla sohvannurkassa, lukemalla kirjoja eri puolilta maailmaa. Kun Rannelan Japanin-matka peruuntuu maanjäristyksen takia, hän alkaa lukea japanilaisen Yasunari Kawabatan romaania Tuhat kurkea

*

Rannela - kuten minäkin - on matkaunelmia täynnä. Tästäkin hän kirjoittaa:

"Lentokentällä, jossa maailma on kutsuvasti auki joka suuntaan ja jossa se suorastaan huutaa tule, tule, tule, mietin, pitäisikö ihmisen unelmien olla kohtuullisia. Pienempiä. Kenen äänellä sisäinen ankeuttajani puhuu? Sisäänrakennetun luterilaisen syyllistäjän? Ihmisen, joka haluaa pienentää toista?  
Miten sillä on varaa matkustaa niin usein? Tai aikaa? Helppoahan se on, kun ei ole lapsia. Kun ei ole lemmikkejä. Kun ei ole omaa autoa. Kun ei ole 25 vuoden asuntolainaa. Normaalit ihmiset tekevät töitä yhdeksästä viiteen. Perinteinen elämä on ainoa oikea elämä. 
Vastaan itse: Kenelle muulle olen haaveistani tilivelvollinen paitsi itselleni?" (s. 117)


Kiitos tästä. Ja niin, uusi matka on muuten varattu. Kohteeseen, joka on ollut haaveissani jo pitkään. Kahden kuukauden päästä lähdetään! Silloin kirjoitan varmasti omaa matkapäiväkirjaa.

___________________________________________
Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät - matkapäiväkirjani sivuilta
Karisto 2017
219 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti