25. maaliskuuta 2018

Australiassa, osa 1: Kolme kirjaa, jotka luin


Kuvat: Tomi Reunanen


Pinkaisin maaliskuussa reiluksi kahdeksi viikoksi toiselle puolelle maapalloa, Australiaan. Vietin aikaa Sydneyssä, Brisbanessa ja Gold Coastilla. Vaikka näkemistä ja tekemistä oli paljon, raivasin toki aikaa myös lukemiselle! Mukanani oli iPad, jolle olin ladannut Helmet-kirjaston Overdrive-palvelusta kolme englanninkielistä e-kirjaa. 

Ja ah, mitä kirjoja onnistuinkaan valitsemaan matkaseurakseni!


Domenico Starnone: Ties

Italiankielinen alkuteos Lacci (2014)
Englanniksi kääntänyt Jhumpa Lahiri (2017)
144 s.

Italialainen Domenico Starnone on kuuma nimi tänä keväänä myös Suomessa. Hänen romaaninsa Ties on juuri julkaistu nimellä Solmut (WSOY) ja herra saapuu toukokuussa myös Helsinki Litin vieraaksi. Lisämaustetta jo sinänsä kiinnostavaan kirjailijaan tuo se, että hän on Anita Rajan aviomies - eli naisen, jonka oletetaan olevan Elena Ferranten salanimen takana.

Ties-romaanissaan Starnone kuvaa avioliittoa, joka on rapautunut miehen uskottomuuden takia. Aihe on siis sama kuin Ferranten romaanissa Hylkäämisen päivät

Starnonen romaanissa eniten äänessä on mies, Aldo, joka yrittää selittää, miksi oli uskoton, miksi rakastui toiseen - ja miksi tuli takaisin. Aloitusluvun kirjeiden kautta äänen saa myös petetty nainen, Vanda, ja aivan lopuksi - hurjan jännitteen ja juonenkäänteen saattelemana - oman näkemyksensä kertovat myös pariskunnan aikuiset lapset.

Nautin kirjan lukemisesta kovasti. Starnonen kynä on viiltävä, tarkka, älykäs. Hän viipaloi ihmismielen tyylikkäästi leikkuulaudalle; näyttää miten toimivat pelko, kauna, häpeä, katumus, kateus. Rikkonaisen parisuhteen kuvaus on paikoin kuin piinaavasta trilleristä!

Kirjan on kääntänyt italiasta englantiin kirjailija Jhumpa Lahiri. Hän on kirjoittanut kirjaan myös esipuheen, joka on pitkä ja perusteellinen. Lahirin tekstiä oli tietysti nautinto lukea, mutta se olisi toiminut paremmin jälki- kuin esipuheena. Nyt koin, että hänen tulkintansa ohjasi lukemistani vähän liikaakin.

Joka tapauksessa hieno kirja! Ja jos tämä jättää vielä nälkäiseksi, Lahiri on ehtinyt kääntää jo toisenkin Starnonen - uutukaisen nimi on Trick.


Rachel Cusk: Transit

Jonathan Cape 2016
272 s.

Transit on Rachel Cuskin ns. Outline-trilogian toinen osa. Luin ensimmäisen osan eli Outlinen reilu vuosi sitten ja olin haltioissani sen omaperäisyydestä, omaPÄISYYDESTÄ - siitä, miten romaani "ei mistään" voi olla niin loistava (lue lisää täältä).

Transit jatkaa Outlinen linjoilla. Keskushenkilönä on jälleen sama nainen, kirjailija, nimeltään Faye (nimi mainitaan vain kerran). Hän on muuttanut Lontooseen ja remontoi uutta asuntoaan.

Outlinessa Faye oli lähinnä vain alusta muiden ihmisten tarinoille: kuuntelija, ylöskirjaaja. Transitissa hän saa mielestäni isomman roolin: hänen ajatuksiaan ja kokemuksiaan avataan hieman enemmän; hänen minäkertojan äänensä on vahvempi kuin Outlinessa. Silti Transitin rakenne ja idea on sama kuin Outlinessa: jokaisessa luvussa nainen tapaa eri ihmisen tai ihmisiä - tyyppejä, jotka eivät yleensä liity millään tavoin toisiinsa. Faye keskustelee heidän kanssaan, tarkkailee heitä, poimii talteen oleelliset ajatukset, asennot, olemukset.

Koen tekeväni tälle loistavalle kirjalle hallaa kirjoittaessani siitä näin lyhyesti. Olen puolen tunnin ajan yrittänyt tiivistää Transitin olemuksen, ytimen, mutta en kykene siihen, en ainakaan tänään. Minua kirjassa puhutteli ehkä kaikkein eniten uuden suunnan etsimisen teema, muutoksen teema. Ja itsensä löytämisen teema, hyväksyminen, tajuaminen:

"There had been a time, he went on, when the prospect of spending an evening alone would have terrified him, would actually have seemed so intimidating that he would have gone anywhere and done anything just to avoid it. But now he found that he`d just as soon be on his own."

Odotan Cuskin trilogian kolmatta osaa malttamattomana: sen nimi on ilmeisesti Kudos ja sen pitäisi ilmestyä kesäkuussa 2018. Eli pian!


Claire Messud: The Woman Upstairs

Vintage Books 2013
272 s.

Amerikkalaisen Claire Messudin nimi on tunkeutunut tietoisuuteeni niin tiheästi viime aikoina, että päätin ottaa selvää, mistä on kysymys. Messud on julkaissut seitsemän romaania, joista tämä lukemani The Woman Upstairs on toiseksi tuorein.

Luen kirjan ensimmäiset lauseet ja olen heti koukussa. Tällä tavalla:

"How angry am I? You don`t want to know. Nobody wants to know about that. 
I`m a good girl, I`m a nice girl, I`m a straight-A, strait-laced, good daughter, good career girl, and I never stole anybody`s boyfriend and I never ran out on a girlfriend, and I put up with my parents` shit and my brother`s shit, and I`m not a girl anyhow, I`m over forty fucking years old, and - - It was supposed to say "Great Artist" on my tombstone, but if I died right now it would say "such a good teacher/daughter/friend" instead; and what I really want to shout, and want in big letters on that grave, too, is FUCK YOU ALL."

Sillä lailla. Aivan mahtavaa. Niin vapauttavaa. Me kaikki kiltit kympin tytöt nostamme kädet pystyyn ja huudamme: Fuck you all!

Messudin romaanin päähenkilö on 42-vuotias Nora Eldridge, joka on haaveillut taiteilijan urasta, mutta on muiden asettamien odotusten paineessa päätynyt alakoulun opettajaksi; hiljaiseksi ja näkymättömäksi "yläkerran naiseksi". Ja se paitsi surettaa myös suututtaa Noraa! Kun hän sattumalta tutustuu menestyvään taiteilijanaiseen Sirena Shahidiin ja tämän perheeseen, Nora uskoo onnensa viimein kääntyneen; ystävyys syvenee, luovuus kukkii, elämä hymyilee.

Mutta miten Noran lopulta käy?

Luin tätä kirjaa hyvin intensiivisesti, liikutuin, toivoin, eläydyin. Henkilöt tulivat lähelle, tuntuivat kuin oman elämän palasilta. Nautin myös siitä, miten avoimen feministinen Messud on: on hyvin oleellista, että taiteilijuudesta haaveillut mutta siitä luopunut Nora on nimenomaan nainen. 

The Woman Upstairs teki minuun ison vaikutuksen ja aion ehdottomasti lukea Messudia lisää. Lukulistallani on ainakin hänen uusin romaaninsa The Burning Girl (2017) sekä vuonna 2006 ilmestynyt romaani The Emperor`s Children, joka oli myös Man Booker -palkinnon pitkällä listalla.



2 kommenttia:

  1. Ihan huikeita nämä kaikki kolme. Cusk ja Messud - melkein uskaltaisin väittää - on mun sielukirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hienoja kirjoja! Etenkin juuri Cusk ja Messud, niin upeaa! Oletko lukenut paljon Messudia? Mitä suosittelisit seuraavaksi häneltä?

      Poista