30. huhtikuuta 2018

Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät




Kun palasin Australiasta Suomeen, aloin heti haaveilla uudesta matkasta, uusista reissuista. Vaikka rakastan rauhaisaa kotoeloa, tarvitsen tietyin väliajoin uusia tuulia, uusia paikkoja, uusia kuvioita. Mikään ei kauhistuta minua niin kuin jämähtäminen, päivät jotka toistuvat liian pitkään liian samanlaisina. 

Ensiavuksi matkakuumeeseen otin Terhi Rannelan tänä keväänä ilmestyneen matkapäiväkirjan Kesyt kaipaavat, villit lentävät. Ja miten ihana kuumekumppani se olikaan!

Rannela on paitsi tuottelias kirjailija, myös intohimoinen matkaaja. Ja matkoillaan hän kirjoittaa erillistä matkapäiväkirjaa, joka syntyy juuri siinä hetkessä, lentokoneessa, puiston penkillä, museon kahvilassa, hotellihuoneen sängyssä juuri ennen nukahtamista. Lauseet tallentavat muistiin sen, minkä unohdamme nopeasti.

*

Jo tässä kohtaa minua kaduttaa, että en ole itse pitänyt säännöllistä matkapäiväkirjaa. Päiväkirjasta puhumattakaan. On pelottavaa, miten paljon en enää muista.

*

Kesyt kaipaavat, villit lentävät koostuu Rannelan matkakertomuksista viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Maita ja kaupunkeja on paljon: kuljemme Atlantic Citystä Pekingin liepeille, Gambiasta Edinburgiin, Bristolista Trondheimiin, Bretagnesta Islannin Länsivuonoille. Viivähdämme kirjoitusretriitissä Pallas-Yllästunturin kupeessa, lennämme ex tempore -matkalle Singaporeen ja kolmen viikon reissulle Uuteen-Seelantiin. Lopulta päädymme Hannoveriin, jossa Rannela asui syksyn 2017 ja työsti muun muassa tätä kirjaansa.

Rannelan matkassa on hyvä kulkea. Hän puhuu asioista, joita itsekin matkoillani (ja kotonani) ajattelen. Hän pohtii tarvetta oppia uutta, olla utelias. Hän kirjoittaa luovuudesta, luomisesta; siitä, miten ja missä teksti ja tarina syntyvät. Hän kaipaa sekä vähävirikkeisyyttä että seikkailuja. Aina silloin tällöin hän haluaa tehdä matkan aivan yksin, ja melko usein hiljaisuus on parasta mitä voi ikinä olla.

Pidin kovasti siitä, miten Rannela kuljettaa matkapäiväkirjoissaan mukana kirjoittamista ja lukemista. Hän tekee matkoja myös istumalla sohvannurkassa, lukemalla kirjoja eri puolilta maailmaa. Kun Rannelan Japanin-matka peruuntuu maanjäristyksen takia, hän alkaa lukea japanilaisen Yasunari Kawabatan romaania Tuhat kurkea

*

Rannela - kuten minäkin - on matkaunelmia täynnä. Tästäkin hän kirjoittaa:

"Lentokentällä, jossa maailma on kutsuvasti auki joka suuntaan ja jossa se suorastaan huutaa tule, tule, tule, mietin, pitäisikö ihmisen unelmien olla kohtuullisia. Pienempiä. Kenen äänellä sisäinen ankeuttajani puhuu? Sisäänrakennetun luterilaisen syyllistäjän? Ihmisen, joka haluaa pienentää toista?  
Miten sillä on varaa matkustaa niin usein? Tai aikaa? Helppoahan se on, kun ei ole lapsia. Kun ei ole lemmikkejä. Kun ei ole omaa autoa. Kun ei ole 25 vuoden asuntolainaa. Normaalit ihmiset tekevät töitä yhdeksästä viiteen. Perinteinen elämä on ainoa oikea elämä. 
Vastaan itse: Kenelle muulle olen haaveistani tilivelvollinen paitsi itselleni?" (s. 117)


Kiitos tästä. Ja niin, uusi matka on muuten varattu. Kohteeseen, joka on ollut haaveissani jo pitkään. Kahden kuukauden päästä lähdetään! Silloin kirjoitan varmasti omaa matkapäiväkirjaa.

___________________________________________
Terhi Rannela: Kesyt kaipaavat, villit lentävät - matkapäiväkirjani sivuilta
Karisto 2017
219 s.

1. huhtikuuta 2018

Australiassa, osa 2: Kuusi kirjaa, jotka ostin


Katukirjasto Sydneyn Bondi Beachilla.

Mitä olisi matka ilman paikallisessa kirjakaupassa vierailua? Ei mitään! 

Kävin Sydneyssä kahdessa eri kirjakaupassa: ensin sympaattisessa Gertrude & Alice -kirjakauppakahvilassa, joka toimii Bondi Beachilla ja myöhemmin The Galeries -ostoskeskuksessa sijaitsevassa Kinokuniyassa, joka on valtavan kokoinen kirjataivas. 

Vietin molemmissa kaupoissa pitkän tovin, kiertelin hyllyjä nautiskellen ja poimin kirjoja syliini. Valikoimat huumaannuttivat! Olisin voinut tuhlata kaikki rahani kirjoihin, mutta valitettavasti tilanne oli tämä: matkalaukussa oli tilaa varsin rajoitetusti.

Mitä siis ostin?

Gertrude & Alice myy sekä käytettyjä että uusia kirjoja. Käytettynä mukaani tarttuivat Margaret Atwoodin Wilderness Tips ja Angela Carterin Love. Uutena ostin Deborah Levyn varhaisen romaanin The Unloved.



Olen näistä ihan pähkinöinä! Deborah Levy on yksi suosikkikirjailijoistani; rakastin hänen mystistä Uiden kotiin -pienoisromaaniaan ja myös absurdin feminististä Hot Milk -romaaniaan. The Unloved on ilmestynyt alunperin jo vuonna 1994; kirjassa Ranskan maaseudulla lomailevien turistien bileet katkeavat, kun yksi heistä murhataan. Epäilen, että kyseessä ei silti ole mikään perinteinen dekkari...

Haastattelin helmikuussa kirjailija Katriina Rannetta Lahden pääkirjastossa ja hän kertoi, että Margaret Atwoodin novellikokelma Wilderness Tips on ollut hänelle erityisen tärkeä ja innoittava kirja. Minulle teos oli täysin vieras, mutta kun törmäsin siihen Gertrude & Alicen hyllyssä, tiesin että minun täytyi ostaa se omaksi. Jo kirjan nimi on ihana!

Angela Carter on kirjailija, johon minun on pitänyt jo pitkään tutustua. Gertrude & Alicen hyllyssä oli pitkä rivi hänen teoksiaan, ja syystä, jota en osaa sen kummemmin selittää, mukaani lähti Love-pienoisromaani (ilm. 1971). Kirja on kolmiodraama, tutkielma ihmismielestä, ihmissuhteista, konflikteista. 




Gertrude & Alicen vierailun jälkeen päätin, että en lähtisi Australiasta ilman australialaista (nyky)kirjallisuutta. Otin siis suunnaksi Kinokuniyan ja siellä homma olikin tehty minulle naurettavan helpoksi: kaupasta löytyi nimittäin erillinen hylly otsikolla "Australian literature"!

...tai no, helpoksi ja helpoksi. Australialainen kirjallisuus alkoi nimittäin vaikuttaa aivan mielettömän kiinnostavalta ja valitseminen oli käydä lähes ylivoimaiseksi. Lopulta ostin nämä kaksi: Georgia Blainin Between a Wolf and a Dog (2016) ja Lisa Gortonin The Life of Houses (2015). Molemmat kirjailijat ovat itselleni täysin vieraita eikä heidän teoksiaan ole suomennettu. Mutta nämä kuulostavat ihan sairaan kiinnostavilta! 

Blainin teos on Sydneyyn sijoittuva yhdenpäivänromaani. Sen päähenkilö Ester on perheterapeutti, jonka omat perhesuhteet ovat kuralla. Takakannen mukaan Blain - joka menehtyi vuonna 2016 - oli tunnettu voimakkaasta proosastaan. Kirjan kansikin on upea!

Lisa Gorton on runoilija; The Life of Houses on hänen ensimmäinen romaaninsa. Se kertoo paitsi perheistä, myös taloista joissa perheet asuvat. Takakannessa luvataan tarkkoja yksityiskohtia ja yllättäviä perspektiivejä - Gortonin tyyliä verrataan Henry Jamesiin ja Patrick Whiteen.




Ja heräteostoksena Kinokuniysta lähti mukaan vielä tämä: Joyce Carol Oatesin esseekokoelma Soul at the White Heat - Inspiration, Obsession, and the Writing Life. Esseissä Oates pohtii kirjoittamista ja kirjailijan elämää ja käy läpi lukuisten kirjailijoiden töitä klassikoista nykykirjallisuuteen. Mitä Oates ajattelee esimerkiksi Doris Lessingin, Julian Barnesin, Zadie Smithin tai Joan Didionin kirjoista? 

***

Mukavaa pääsiäisen jatkoa - minä menen nyt lukemaan!