11. toukokuuta 2018

Inspiraatio ja ihastus! Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan



Oi, toukokuu!

Olen lukenut ihanan kirjan. Olen lukenut sen toistamiseen. Koska se ei tyhjentynyt yhdellä lukukerralla, ei sinne päinkään ja yhä nytkin se on kuin aarteita ja salaisuuksia täynnä.

Hannele Mikaela Taivassalo nousi suosikkikirjailijakseni Monika Fagerholmin rinnalle luettuani puolitoista vuotta sitten hänen romaaninsa In transit (2016). Se vei minut hurmioon, jollaiseen en lukijana ihan hirveän usein pääse. Ja sitten, mikä onni: löytyi toinen kirja - jo 2010 ilmestynyt - jossa on samat hurmion ainekset!

Oi, tule katsomaan on hullaannuttava, parfyymeilta tuoksuva mysteeri, jonka takakannessa lukee: On vain loppu.

Ja tuosta lopusta kirja kertoo. Tavallaan. Kiertäen, kaartaen - ja hetkittäin hyvin suoraan. Ja kertoessaan se poimii lukijan mukaansa: puhuttelee, sinuttelee, ottaa viereensä käyttämällä me-muotoa, esittämällä kysymyksiä. On oltava hereillä, on oltava valpas. Kuka lopulta kertoo? Onko se tuo hiuksensa punaiseksi värjännyt nainen? Onko se aina hän vai vielä joku muu? Kuka?

Rakastan tällaista kertojalla leikittelyä. Ja sitä, ettei kertojakaan aina tiedä. Hänkin on epävarma, ja usein pelkkien huhujen ja arvailujen varassa:

"Mies taitaa tuoksua hunajalle. Ehkä myös raudalle." (s. 41)

Siinä sitä sitten yhdessä arvaillaan, miltä mies tuoksuu - minä ja kertoja. Ihanaa!

***

Oi, tule katsomaan rakentuu toistolle. Tiettyjä asioita, esineitä, nimiä ja tilanteita toistetaan, toistetaan, toistetaan. Parfyymeja, puuteripapereita, lokkeja, ohuita ovia, kaupunkeja ja savukkeita. Hetkeä, jolloin nainen makaa parkettilattialla pää haljenneena. Hetkiä, jolloin talon asukkaat jäävät hiiviskelemään porraskäytäviin, kuuntelemaan ohuiden ovien takaisia keskusteluja, lihavan miehen kaunista laulua.

Kaikki pyörii ikään kuin ympyrää. Asiat ja ihmiset tulevat, katoavat ja palaavat. Lomittain, limittäin, yhteen kietoutuneina. Salaperäinen tunnelma syntyy juuri tästä: asioita toistetaan, niissä viivytään, niihin pysähdytään. Niitä tuoksutellaan. Mutta silti jotain jätetään sanomatta tai se sanotaan epäillen, kuin ehdotuksena: näinkin voisi ehkä olla.

***

Kuten Fagerholm, myös Taivassalo taitaa kaksoispisteiden (ja toki muidenkin välimerkkien) hurmaavan käytön. Vaikka näin:

"Ulkona: Pimeys. Öinen meri." (s. 71) 

tai näin:


"Illan tullen kaikki tuoksumuistot vyöryvät nenäluun alla olevista aukoista: makeat ja sokeriset, brutaalit myskinsuolaiset, mentolinvahvat urheilumausteiset. Alta huokuva hiki. Ja tietenkin: alkoholi." (s. 17-18)

Ah, rakastan!

Ja muutenkin: kieli kieli kieli! Niin pidäkkeetöntä, omalaatuista, kokeilevaa, leikkisää. Voisin lukea tällaisia lauseita loputtomiin. En tarvitsisi tarinaa, en välttämättä edes henkilöhahmoja. Nämä lauseet,  tämä rytmi - ne riittäisivät.

***

Taivassalon tekstissä väreilevät aistit ja tilat. En ole ehkä koskaan aiemmin lukenut romaania, jonka maailma on näin täynnä tuoksuja, esimerkiksi santelipuuta, vaniljaa ja magnoliaa. Tuoksumaailman kruunaa se, että yksi henkilöhahmoista - tuo nainen, jonka hiukset on itse muotoiltu ja kiinnitetty laineille - työskentelee risteilylaivan kemikaliossa; kimaltavien parfyymipullojen keskellä. Hajuaistin lisäksi keskiöön nousee tuntoaisti, kosketus - ja kosketuksen kaipuu. Kuten In transitissa, myös tässä teksti on kaikkineen hyvin fyysistä: se, mitä ihmisen kehossa tapahtuu, on kiinnostavaa:

"Matka oli pitkä, ja tässä suuressa ja juhlavassa talossa toisessa maassa hän tuntee itsensä pieneksi mutta ärsyttäväksi poimuksi valkoisessa lakanassa. Hänen takkinsa on aivan liian punainen, hän tuntee rypyt suun ympärillä, tuntee miten meikkivoide kiristää silmiä ympäröivää ohutta ihoa, kuinka sekin kurtistuu kuin huonosti pingotettu lakana, jo nyt." (s. 130)

Ja vielä, nopeasti: tilat. Oi, tule katsomaan rakentuu vahvasti miljöiden ympärille, tilojen ja paikkojen synnyttämälle tunnelmalle. On kaksi kaupunkia - Helsinki ja Tukholma - joiden välissä makaa meri. Ja on laiva, joka seilaa noiden kahden kaupungin väliä; ja laivassa kemikalio, pieni hytti, tax free -kauppa ja tanssilattia. Ja on vihreä kerrostalo, jonka asuntojen ovet ovat ohuet ja on opperatalo, jossa kristallit välkehtivät.

Näiden paikkojen ympärille kuroutuu upea, upea teos. Ehkä tarinakin.

***

Haastattelen Hannele Mikaela Taivassaloa Lahden pääkirjastossa ke 16.5.2018 klo 18. Lisää tapahtumasta täällä.



______________________________
Hannele Mikaela Taivassalo: Oi, tule katsomaan
Alk. Åh, kom och se här (2010)
Suom. Raija Rintamäki
Teos & Söderströms 2010
235 s.


2 kommenttia:

  1. Tuli puhetta H:n kanssa tänään tästä romaanista. Luin sitten tämän arviosi ja päätin, että voisi olla munkin kirja. Ainakin nämä sun otteet houkuttaa. In Transitia en ole myöskään lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, tämä on hieno! In transit on ehkä hivenen helpommin lähestyttävä (tämä Oi, tule katsomaan on kerronnaltaan kokeilevampi), mutta molemmissa on kyllä tunnistettavissa sama upea kieli. Suosittelen molempia <3

      Poista