26. kesäkuuta 2018

Päivän sitaatit Senecalta




"Ei aikamme ole vähäinen - tuhlaamme sitä paljon. Elämä on kyllin pitkä ja runsas, se riittää mitä suurimpien asioiden saavuttamiseen, jos vain sijoitamme sen viisaasti." (s. 26)

***

"Kaikki kiirehtivät elämäänsä, heidän ahdistuksensa tulee siitä, että he kaipaavat kiihkeästi tulevaisuutta ja ovat kyllästyneitä nykyhetkeen. Mutta se, joka kerää koko elämänsä omaan käyttöönsä, joka järjestää jokaisen päivänsä kuin se olisi koko elämä, hän ei sen enempää kaipaa kuin pelkää huomista." (s. 38)

***

"Olen usein ihmeissäni, kun näen ihmisten pyytävän toisiltaan aikaa, ja ne joilta pyydetään, ovat mitä suostuvaisimpia. Molemmat osapuolet kiinnittävät huomion vain siihen, mihin aikaa pyydetään, eivät aikaan itseensä. Sitä pyydetään niin kuin se ei olisi mitään, sitä annetaan niin kuin se ei olisi mitään. Kaikista asioista kallisarvoisimmalla leikitellään." (s. 39)

***

"Voidakseen tuntea itsensä on asetuttava testiin. 
Vain kokeilemalla saa selville, mihin pystyy." (s. 98)

***

"Puu ei tule sitkeäksi ja vahvaksi, jos sitä ei usein pieksä tuuli." (s.103)

***


_______________________________
Seneca: Elämän lyhyydestä 
Alk. noin 50 jKr.
Suomennos ja esipuhe Juhana Torkki
Otava 2018
111 s.

22. kesäkuuta 2018

Cornwall, Cornwall - mitä pakkaan mukaani?


Olen lähdössä pian Englantiin, Cornwalliin, St. Ivesiin. Olen haaveillut Cornwallista jo monta vuotta - muistaakseni siitä asti, kun luin Tori Amosin omaelämäkerran Piece by Piece ja tajusin Amosin asuvan Cornwallissa. Olen katsellut kuvia vihreistä nummista, pauhaavasta merestä, jyrkistä kallioista, majakoista... ja nyt, ihan kohta, näen ne kaikki itse. Tiedän jo rakastuvani tuohon seutuun, tiedän sen olevan mielenmaisemani... 

...noinkohan tulen enää koskaan takaisin...

Ennen reissuun lähtöä aion lukea vielä ainakin Mila Teräksen romaanin Jäljet, joka kertoo Helene Schjerfbeckistä - tuosta taiteilijasta, joka asui St. Ivesissä vuosina 1887-1889 ja rakasti kaupungin valoa, merta, satamia. Hän maalasi St. Ivesissä muun muassa kuuluisan Toipilas-teoksensa. 

Kuva: Tomi Reunanen


Mutta mitkä kirjat aion pakata mukaan reissuun? 

Olen tehnyt tärkeää valintatyötä pitkään ja hartaasti ja päätynyt lopulta kolmeen teokseen. Täyttä sattumaa on, että kyseiset kirjat on mainittu myös tämän vuoden Hyllynlämmittäjä-postauksessani!


1) Lydia Davis: The End of the Story

Matkoilla luen mielelläni englanniksi - se on yksi syy, miksi päädyin valitsemaan tämän kirjan. Ja toinen - tärkeämpi! - syy on se, että amerikkalainen Lydia Davis on kirjailija, jota HALUAN lukea. Minulla on tutina, että tämä tiiviin ja nopean (ns. flash fiction) kerronnan mestari hurmaa minut. The End of the Story on romaani muistoista, romaani kertomisesta, romaani tulkinnasta: nainen muistelee jo päättynyttä rakkaussuhdettaan, mutta lukija ei voi olla varma, mikä on totta ja mikä muistojen vääristämää, mikä nyt jo pelkkää fiktiota.


2) Virginia Woolf: A Room of One`s Own

Tiesittekö, että Virginia Woolf vietti lapsuutensa kesät juuri St. Ivesissä? Cornwallilla on ollut merkittävä vaikutus Woolfin tuotantoon, ja St. Ivesissä sijaitseva majakka Godrevy Lighthouse on juuri se majakka, josta Woolfin Majakka-romaani sai innoituksensa! Siksi on itsestään selvää, että haluan lukea reissussa Woolfia. Matkakirjaksi päätyi tämä feministinen kirjoittamisen klassikko, jonka olen opiskeluaikoinani tenttinyt, mutta nyt haluan lukea kirjan uudelleen, rauhassa, vapaasti. Ehkäpä rannassa, josta on näkymä Godrevy Lighthouseen...


3) Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Susan Sellers on paitsi kirjailija itse, myös kirjallisuudentutkija, joka on tutkinut paljon muun muassa Virginia Woolfin tekstejä. Vanessa & Virginia on romaani siskoista, joista toisesta tulee taidemaalari (Vanessa Bell) ja toisesta kirjailija. Woolf on kuuluisampi kuin Bell, mutta tässä teoksessa äänen saakin Vanessa: hän kirjoittaa tilannekuvia sisarusten elämästä, puhuttelee Virginiaa sinänä. Pieni selailu paljasti, että St. Ives mainitaan tämänkin kirjan sivuilla.


Kuva: Tomi Reunanen




16. kesäkuuta 2018

Syksyn 2018 uutuudet: 8 kirjaa, jotka on pakko lukea




Kesä on juuri nyt kukkeimmillaan, mutta minä olen selannut jo kiivaasti kustantamojen syksyn 2018 uutuusluetteloita. Päällimmäinen ajatus: on tulossa isojen kotimaisten nimien syksy.

Uuden romaanin julkaisevat muun muassa Riikka Pulkkinen, Minna Rytisalo, Aki Ollikainen, Pirjo Hassinen, Tommi Kinnunen, Katja Kettu ja Asko Sahlberg

Esikoisteoksia näyttäisi ilmestyvän vähemmän kuin keväällä, mutta kiinnostavilta vaikuttavat ainakin Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus) ja Kirsikka Saaren Hölmö nuori sydän (Otava).


Alle olen poiminut kahdeksan teosta, jotka on aivan pakko lukea tulevana syksynä:


Rachel Cusk: Ääriviivat (S&S)

Kustantamo S&S tekee järisyttävän kulttuuriteon julkaistessaan suomeksi Rachel Cuskin Outline-romaanin. Se on hienoimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut! Mietteitäni kirjasta täällä. Odotan (ja toivon!) kovasti, että S&S julkaisee suomennokset myös trilogian jatko-osista (Transit ja Kudos).


Sara Ehnholm Hielm: Ja sydän oli minun (Teos)

Esseeteos elämästä, kirjoittamisesta, lukemisesta, kustannusmaailmasta! Yes please! Sara Ehnholm Hielm on Förlaget-kustantamon kustantaja; hän on työskennellyt kirja-alalla viitisentoista vuotta ja sitten, vuonna 2015, hän päätti muuttaa vuodeksi Roomaan kirjoittaakseen oman kirjan. Ja tämä tässä on tuon matkan tulos. Syksyn kirjoista ehkä se, jota odotan kaikkein eniten!


Peter Sandström: Äiti marraskuu (S&S)

Tämä on tässä, koska noh, Peter Sandström. Häneltä nyt vaan haluan lukea kaiken. Kustantamo kuvaa Äiti marraskuuta episodimaiseksi teokseksi, joka jakaantuu kahdeksaan pohdintoon. Päähenkilön nimi on - tietysti - jälleen Peter, ja keskiössä on - tietysti - taas äitisuhde.


Vilja-Tuulia Huotarinen: Niin kuin minä heidät näin (Siltala)

Vilja-Tuulia Huotarisen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaani - mahtavaa! Niin kuin minä heidät näin on koulumaailmaan (tai ainakin koulurakennukseen) sijoittuva yhdenpäivänromaani, jonka kerronta on kustantamon mukaan kaleidoskooppimaista, villiä, kiihkeää ja särisevää. 


Taina Latvala: Venetsialaiset (Otava)

Taina Latvalan tuotanto kiinnostaa, vaikka olen lukenut häneltä tähän mennessä ainoastaan novellikokoelman Ennen kuin kaikki muuttuu. Se olikin hieno! Venetsialaiset on Huotarisen kirjan tavoin yhdenpäivänromaani: vietetään kesän päätösjuhlaa ja mitä pidemmälle ilta etenee, sitä tiheämmäksi ja jännitteisemmäksi tunnelma muuttuu.


Sinikka Vuola & Tommi Melender: Maailmojen loput - kirjoituksia romaanitaiteesta (WSOY)

Esseet ovat uusi musta! Kiinnostavia esseeteoksia putkahtelee nyt sieltä täältä, ja esseistä koostuu myös tämä Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin superkiinnostava opus, jossa pohditaan romaanien lopetuksia: mistä romaanien loput rakentuvat? Millaisia ovat poikkeukselliset lopetukset? Vuola ja Melender käyvät kirjassa ns. esseedialogia. Lisäksi mukana on 30 miniesseetä.


Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin (Otava)

Uusi kirja Mia Kankimäeltä, wuhuuu! Rakastin Kankimäen esikoisteosta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja uskon, että tämä uutukainen on aivan yhtä ihana! Ymmärtääkseni tämäkin on eräänlainen matkapäiväkirja: nyt Kankimäki kulkee historian unohdettujen naisseikkailijoiden ja -taiteilijoiden matkassa.


Eveliina Nieminen: Late Bloomers (Kosmos)

Kosmos on mahtava pieni kustantamo, jonka listoilta tuntuu löytyvän kausi kaudelta yhä jännempiä teoksia. Nyt kiinnostuin erityisesti tästä Eveliina Niemisen englanninkielisestä novellikokoelmasta, joka kertoo ihmisistä suoritusyhteiskunnassa. Ihmisistä, jotka kehittävät itseään jatkuvasti, mutta hukkaavat lopulta itsensä - ja toisensa. Ajan hermolla oleva teos, uskoisin. Ja kiva lisä: novellikokoelma on kuvitettu pariisilaisen Cassandre Montoriolin näyttävillä piirroksilla.



4. kesäkuuta 2018

Kevään luettuja pikakelauksella (priorisoinnista, kirjoittamisesta)



Mitäkö olen tehnyt koko kevään, kun täällä blogissa on ollut niin kovin hiljaista? Olen kyllä lukenut, voi miten olenkaan lukenut! Mutta vapaa-aikani, sen olen joutunut (saanut!) käyttää muuhun - kirjoittamiseen, kyllä - mutta erilaiseen kirjoittamiseen, omaan, luovaan, kaunokirjalliseen, jotain, johonkin, sellaiseen. Eikä tämä ole ohi, ei, ei vielä ainakaan vuoteen. Katsotaan sitten, katsotaan, joskus myöhemmin, joskus. 

Yhä olen kyllä täynnä ideoita ja haaveita myös blogini suhteen, mutta nyt, tässä hetkessä, priorisoin jotain muuta, jotain mitä minun on pakko (ja palo!) tehdä nyt, juuri nyt.

Eli blogi, tämä tässä näin, tulee jatkossakin päivittymään harvoin. Ehkä kerran kuussa, ehkä kahdesti, tuskin useammin. Mutta lukeminen, se ei jää, ei tietenkään. Listaan yhä kaikki lukemani kirjat Luetut-välilehdille (vuosi 2018 täällä) ja lukemisiani voi seurata myös Instagramissa

Mutta koska olen tämänkin kevään aikana lukenut useita hienoja kirjoja, haluan tehdä niihin pikakelauksen tässä ja nyt. Näin:


Patrick Modianon Jotta et eksyisi näillä kulmilla sai miettimään sitä, miten usein haluaisimme vain livistää ihmisten luota, etääntyä, paeta... 
Peter Sandströmin Laudatur jätti mieleen vahvoja (absurdeja!) kuvia, karuselleja ja lipputankoja, joissa aikuiset miehet roikkuvat... 
Ossi Nymanin Röyhkeys nauratti ja hurmasi; se rehellisyys ja tarkka katse ihmiseen! ...
Jean Rhysin Huomenta, keskiyö räjäytti tajuntani, sai minut kirjoittamaan kolmea pistettä joka paikkaan... 
Iris Murdochin Meri, meri antoi minulle maiseman, miljöön, tunnelman - ja se hullu, pakkomielteinen rakkaus! (vai oliko se rakkautta...?)... 
Silvia Avallonen Teräs yllätti villiydellään, rujoudellaan, nuoruuden hurmiolla... 
Markku Pääskysen Hyvä ihminen herätti ajatuksen "haluan lukea tämän heti uudelleen" ja ajatuksen "haluan lukea Fernando Pessoaa"... 
Raija Siekkisen Häiriö maisemassa avasi toisella lukukerralla satoja ovia, satoja suuntia (uskallan sanoa: täydellinen kirja)... 
Samanta Schweblinin Houreuni hurmasi pimeydellään, outoudellaan, kultaisilla bikineillään... 
Marjo Vilkon Vilpitön sydän hämmensi; miten syvälle tunteiden syövereihin kielellä voikaan mennä... 
Saara Turusen Sivuhenkilö sai nauramaan ja itkemään, nyökyttelemään "juuri niin" ja tekemään omia klassikkolistoja (vain naisia, koska helvetti, miksi ei?)... 
Pirkko Soinisen Ellen ihastutti sujuvuudellaan ja intohimoisen naisen - taiteilijan! - kuvauksellaan... 
Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunta - vau, Vau. VAU! Kerronnan, kielen ja rakenteiden aarreaitta!


Tällä hetkellä luen samanaikaisesti kahta kirjaa: Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaania (jonka luulin olevan lukematta, mutta jotenkin hämärästi tutulta tuntuu... ehkäpä kertaus ei ole kuitenkaan pahitteeksi) ja Leena Krohnin Kadotusta, jolta odotan paljon. Näistä ehkäpä myöhemmin jotain, jossain - jos ei täällä, niin ainakin Instagramissa!