27. joulukuuta 2018

Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta - Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia


Olen aina tiennyt, etten halua lapsia. Ajatus äitiydestä on tuntunut täysin vieraalta, mahdottomalta, asialta joka ei millään lailla koske minua. En ole missään vaiheessa tietoisesti päättänyt, etten tee tai halua lapsia - olen vain aina tiennyt, ettei minusta tule äitiä.

Siksi Nefertiti Malatyn tänä syksynä ilmestyneen kirjan Ei äitimateriaalia lukeminen on kuin lämmin peitto, pehmeä pesä - se sanoittaa monia asioita, joiden kanssa olen elänyt. Sen kanssa minun ei tarvitse perustella tai selitellä mitään. 

"Termi vapaaehtoinen lapsettomuus antaa ymmärtää, että kyseessä on valinta tai elämäntapa - asia, jonka ihminen voi päättää. Kuitenkin useat vapaaehtoisesti lapsettomat kuvaavat ominaisuutta synnynnäiseksi taipumukseksi, pysyväksi ja muuttumattomaksi osaksi identiteettiä. Vertaus seksuaaliseen suuntautumiseen tuntuu monesta osuvalta." (s. 10)


***


Ei äitimateriaalia -teoksen ydin on vapaaehtoisesti lapsettomien naisten tarinoissa: Malaty on haastatellut yhteensä kahdeksaatoista naista: nuorin heistä on 27-vuotias, vanhin 57-vuotias. He ovat nuoriso-ohjaajia, toimittajia, potilasavustajia, hierojia, ostoreskontranhoitajia, ohjelmistoarkkitehtejä, sairaanhoitajia, järjestelmäasiantuntijoita ja fitness-malleja. He ovat erilaisia naisia, heillä on erilaiset taustat, erilaiset elämäntilanteet ja erilaiset intohimot, mutta yksi asia heitä yhdistää: kukaan heistä ei halua lapsia. 

Mukana ovat myös sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, muusikko Kikka Laitinen ja kirjailija Monika Fagerholm

"Elämässäni ei ole ollut hetkeäkään, että olisin harkinnut äitiyttä. Kun ystäväni alkoivat saada lapsia, koetin eläytyä siihen, miltä vanhemmuus tuntuu. Luulen, että halu saada lapsi on hyvin kokonaisvaltainen tunne. Minulle äitiys on tuntunut vain kaukaiselta ja yksinkertaisesti täysin mahdottomalta ajatukselta."  – Kaisa Leka


***


Ei äitimateriaalia on ihana vertaistukipaketti jokaiselle vapaaehtoisesti lapsettomalle. On helpottavaa olla hetki samanmielisten parissa, tuntea kuuluvansa joukkoon. 

Kirja on epäilemättä myös silmiä avaava lukukokemus sellaiselle, jolle lasten hankkiminen on aina ollut itsestään selvää ja kyseenalaistamatonta. Tietoisku: kaikki eivät koe eivätkä ajattele samalla tavalla. Malaty listaa 20 lausahdusta, joita vapaaehtoisesti lapsettomat saavat usein kuulla, tässä niistä muutama:
  • "Se on eri asia sitten, kun se on oma."
  • "Kuka pitää sinusta huolta sitten, kun olet vanha?"
  • "Et tiedä oikeasta rakkaudesta mitään ennen kuin sinulla on lapsia."
  • "Lapset ovat hienointa, mitä nainen voi saavuttaa."
  • "Kyllä sinä muutat vielä mielesi."

Aaaaaaargh. Seuraavalla kerralla, kun aiot sanoa jotain tällaista: please don`t. Sen sijaan mieti, miksi lapsettomuus on yhä perusteltava päätös, mutta lapsen hankinta ei?


***


Malaty käsittelee kirjassaan paljon vapaaehtoiseen lapsettomuuteen liittyviä asenteita ja ennakkoluuloja sekä sitä, miten yhteiskunta suhtautuu veloihin eli vapaaehtoisesti lapsettomiin. 

Keskusteluun nousee muun muassa sterilisaation alaikäraja, joka on Suomessa naurettavan korkea: 30 vuotta. Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ikäraja on 25, Tanskassa 18. "Ironista on, että nykyisin ne, jotka haluavat saada sterilisaation, eivät sitä saa, kun taas ne, jotka eivät sitä haluaisi, pakkosterilisoidaan", Malaty osuvasti huomauttaa Suomen translakiin viitaten.

Poliitikot pitävät synnytystalkoopuheita niin Suomessa kuin maailmallakin, vaikka samaan aikaan väestönkasvu on räjähtämässä. Uusia veronmaksajia halutaan lisää ns. huoltosuhteen takia, mutta Malaty muistuttaa, että emme voi etukäteen olla varmoja, "tuleeko ihminen olemaan verojen suhteen enemmän maksajan vai saajan roolissa". 

Lisäksi Tilastokeskuksen tuoreen laskelman mukaan juuri lapsettomat kolme-nelikymppiset pariskunnat maksavat isoimman siivun hyvinvointivaltion menoista. Ylen uutinen kertoo, että "lapsettomat parit maksavat vuodessa veroja yli 15 000 euroa enemmän, kuin saavat palveluja ja etuuksia". 

Kolikolla on kaksi puolta. Ainakin kaksi puolta.


***


Vapaaehtoisesti lapsettomista - etenkin naisista! - ajatellaan usein, että me olemme itsekkäitä ja ns. helpon tien valitsijoita. 

Näin ajattelevilta pääsee "unohtumaan" se, että lapsen hankintakin voi olla itsekäs päätös. Lapsi saatetaan tehdä siksi, kun kaikki muutkin tekevät ja halutaan kuulua joukkoon. Tai siksi, että olisi joku, joka huolehtisi itsestä vanhana. Lapsia tehdään joskus myös siksi, että ne pelastaisivat parisuhteen tai toisivat sisältöä ja onnea elämään. Tai ihan vain siksi, koska halutaan. Vapaaehtoisesti lapseton 46-vuotias Katarina kommentoi oman polun valitsemista näin:

"Lapsettomana olen kokenut itseni ajoittain ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi perheellisten joukossa. On ollut aikoja, jolloin olen ajatellut, että elämäni olisi sittenkin helpompaa, jos olisin vain mennyt virrana mukana: langennut siihen perinteiseen naisen ansaan ja lisääntynyt mukisematta." (s.45)


Malaty kirjoittaa: "Se, että valitsee toisin kuin muut, vaatii ihmiseltä vahvaa itsetuntoa ja itsetuntemusta. Kun toimii poikkeuksellisesti ja vastoin muiden odotuksia, joutuu useimmiten miettimään toimintaansa ja tavoitteitaan tarkemmin." Olen täysin samaa mieltä, ja kun luen näiden naisten tarinoita, näen edessäni joukon mahtavia tyyppejä, jotka ovat ajattelevia, pohdiskelevia, uteliaita, rohkeita, vahvoja ja ennen kaikkea hyvin itsensä tuntevia.

Tunnistan heissä myös itseni. Moni heistä kertoo rakastavansa rauhaa, hiljaisuutta, vapautta ja itsenäisyyttä (check!). He ovat eläinrakkaita, luonnossa viiihtyviä, ympäristöstä välittäviä (check!). Monelle ihmis- ja eläinoikeudet sekä tasa-arvokysymykset ovat tärkeitä, samoin hyväntekeväisyys tai vapaaehtoistyö (check!). Monella heistä on joku voimakas kutsumus esimerkiksi työhön, urheiluun tai taiteeseen liittyen (check!).


***


Tähän loppuun haluan jättää vielä pienen ajatuksen kirjasta itse kunkin pohdittavaksi:

"Se, miksi muut saattavat kokea vapaaehtoisesti lapsettoman uhkaksi, voi liittyä evoluutioon. Selviytymisen kannalta lisääntyminen on ollut välttämätöntä ja toisin toimivia yhteisön jäseniä on voitu karsastaa, koska he uhkaavat lajin selviytymistä. Ironista on, että ilmastonmuutoksen kannalta vapaaehtoisen lapsettomuuden lisääntyminen voi olla paras tapa varmistaa ihmislajin säilyminen tulevaisuudessa." (s. 23)




PS. Ensi keväänä ilmestyy toinenkin vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevä tietokirja: Atena julkaisee maaliskuussa 2019 Heini Maksimaisen teoksen Vauvattomuusbuumi. Hienoa!

______________________
Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia
Reuna-kustantamo 2018
194 s.


23. joulukuuta 2018

Meg Wolitzer: The Female Persuasion


Kuva: Tomi Reunanen


Meg Wolitzerin The Female Persuasion on romaani asioista, joita kohti haluamme mennä ja
ihmisistä, jotka ovat meille kuin bensaa - jotka jo pelkällä läsnäolollaan saavat meidät innostumaan, motivoitumaan ja kulkemaan kohti unelmiamme.

Kiinnostuin kirjasta, koska ymmärsin siinä olevan vahva feministinen ote ja myös aihe. Päähenkilö on nuori opiskelijatyttö, joka kokee olevansa ujo, hiljainen. Häntä harmittaa se, ettei hän uskalla eikä osaa puhua ihmisten edessä. Hän osallistuu sattumalta erään tunnetun feministi-ikonin luennolle ja kokee herätyksen: noin minäkin haluan puhua, noin minäkin haluan olla, noin minäkin haluan ajatella. Jopa: noin minäkin haluan pukeutua. Feministi-ikoni Faith Frank on nuorelle Greer Kadetskylle bensaa.

"You know, I sometimes think that the most effective people in the world are introverts who taught themselves how to be extroverts", Faith sanoo Greerille ja minä ajattelen, että se on varmaankin aivan totta.

***

The Female Persuasion on älykäs ja koskettava lukuromaani. Lukuromaanilla tarkoitan, että kirja on voimakkaasti tarinavetoinen, se vihjailee tulevasta, se koukuttaa lukijansa: on lähes mahdotonta olla kiintymättä kirjan henkilöihin. Mukana on tietysti myös elämää suurempi rakkaustarina. Lukuromaanimääritelmän kruunaa riittävä pituus: sivuja kirjassa on 454.

Tämän tyyppiset romaanit eivät ole suosikkilajiani, mutta Wolitzerin matkassa viihdyin. Luulen, että jaksan tarinallisuutta pitempään, kun luen englanniksi. Lisäksi pidin kirjan yhteiskunnallisuudesta: Wolitzer pyörittelee teemoissaan muun muassa naisten asemaa, seksuaalista väkivaltaa, kehitysyhteistyötä, rahan valtaa ja eettisyyttä - tai pikemminkin sen puutetta. Feminismistä ei ehkä sanota mitään uutta, mutta se läpäisee hyvällä tavalla koko kirjan. Takakannessa amerikkalaista Wolitzeria verrataan Jonathan Franzeniin ja Jeffrey Eugenidesiin, ja mielestäni molemmat vertaukset ovat ihan valideja.

***

Lukiessani The Female Persuasionia mietin sitä, miten tärkeitä henkilöhahmojen nimet ovat. Ja miten huonosti valitut nimet voivat tehdä hallaa koko lukukokemukselle.

Minä sekoitin jatkuvasti Greerin ja Faithin nimet. Miksi ihmeessä Wolitzer on nimennyt opiskelijatytön Greeriksi? Feminismin kontekstissa Greer-nimi toi minulle tietysti mieleen Germaine Greerin ja tämän mielleyhtymän vuoksi kuvittelin vähän väliä, että nimenomaan Greer on tämä vaikutusvaltainen jo vanhempi feministi-ikoni eikä suinkaan Faith.

Jos antaisin kirjalle pisteitä tai tähtiä, tiputtaisin yhden tähden pois tämän nimisekoilun takia - niin ärsyttäviä aivosolmuja se aiheutti! Tällaisten elämää tarkasti havainnoivien virkkeiden takia olen kuitenkin valmis antamaan paljon anteeksikin:

"There are some people who have such a strong effect on you, even if you`ve spent very little time with them, that they become embossed inside you, and any hint of them, any casual mention, creates a sudden stir in you." (s. 395)

Luulen, että The Female Persuasion on täydellinen kirja sille parikymppiselle ehkä hieman ujolle tyypille, joka ei ole vielä ihan varma, mihin suuntaan haluaa lähteä. Wolitzer on pätevä nuoruuden ja opiskelijaelämän kuvaaja, samoin hektisen työelämän kuvaaja. Tässä kirjassa kapakoiden ja toimistojen syke ei ikinä hyydy.

________________________
Meg Wolitzer: The Female Persuasion
Riverhead Books 2018
454 s.


9. joulukuuta 2018

Framilla nyt: suuruudenhullu joulukirjapinoni




Noin. Vaatimatonta, eikö totta? Tämän pinon siis kuvittelen kellistäväni vielä joulukuun aikana. Muutaman päivän mittainen joululoma siintää edessäni aavana, hiljaisena lukukeitaana, jolloin aikaa on loputtomasti ja lukeminen on rajatonta. Tässä hempeässä kuvitelmassani esittelen nyt pinoni kirjat.



Marguerite Duras: Jokapäiväinen elämä
...koska haluan lukea kaiken mitä Duras on kirjoittanut, kaiken mitä hänestä on kirjoitettu. Tämä ei ole romaani, vaan pikemminkin ajatuskokoelma, jossa Duras puhuu mm. rakkauksistaan, kirjoistaan ja Pariisistaan.

Joan Didion: Maagisen ajattelun aika
...koska en ole vielä koskaan lukenut Didionia. Katsoin hänestä tehdyn dokumentin The Center Will Not Hold ja miten vetoava oli se hänen herkkä kaurismainen karismansa! Tämä kirja on tutkielma surusta, aviomiehen kuolemasta.

Krista Launonen: Ofelian suru
...tämäkin on kirja surusta, menetyksestä. Ja taiteesta, salaperäisestä naisesta, joka kelluu veden pinnalla John Everett Millais`n Ophelia-maalauksessa. Odotan yhtä järisyttävää lukukokemusta kuin Anna Kortelaisen Virginie! oli aikoinaan.

Amos Oz: Meri on sama
...koska jo kirjan nimi on sellainen, että en voinut ajatellakaan, että jättäisin tämän kirjaston hyllyyn. Takakansi lupaa romaanin, joka on runoa.

Heikki Kännö: Sömnö
...koska minulle on sanottu: "lue tämä".

Henrika Ringbom: Sonjan kertomus
...kirja, joka on huutanut kirjaston hyllyssä jo vuosia: "lue minut!" Takakannessa sanotaan, että tämä on psykologinen trilleri ja intensiivinen kamariromaani, joka nivoutuu kahden naisen välisen koko yön kestävän keskustelun ympärille. 

Don DeLillo: Esittäjä
...kiinnostuin tästä, kun Kirjasammon Tuomas vinkkasi kirjaa Kirjan taajuudella -podcastissa.  Tämä on hypnoottinen kertomus taiteilijanaisesta, joka asuu merenrannalla. DeLillo kiinnostaa kovasti muutenkin.

John Bayley: Elegia Irikselle
...koska kaikki Iris Murdochiin liittyvä kiinnostelee. Elegia Irikselle on Murdochin aviomiehen muistelmateos, jonka hän kirjoitti vaimonsa kuoleman jälkeen.

Sinikka Vuola & Tommi Melender: Maailmojen loput
...esseitä lukemisesta, kirjoittamisesta, romaaneista ja romaanien lopuista. Pienoisesseissä on varsin kiinnostava romaanikattaus: Melender ja Vuola kirjoittavat mm. DeLillon Valkoisesta kohinasta, Han Kangin Vegetaristista, Maria Jotunin Huojuvasta talosta, Zadie Smithin Risteymistä ja Virginia Woolfin Majakasta.

Meg Wolitzer: The Female Persuasion
...tähän uppoamista odotan ehkä kaikkein eniten! Tarina vallasta, feminismistä, naiseudesta, ystävyydestä, ihailusta - siitä, mitä ja keitä me haluamme olla.