23. joulukuuta 2018

Meg Wolitzer: The Female Persuasion


Kuva: Tomi Reunanen


Meg Wolitzerin The Female Persuasion on romaani asioista, joita kohti haluamme mennä ja
ihmisistä, jotka ovat meille kuin bensaa - jotka jo pelkällä läsnäolollaan saavat meidät innostumaan, motivoitumaan ja kulkemaan kohti unelmiamme.

Kiinnostuin kirjasta, koska ymmärsin siinä olevan vahva feministinen ote ja myös aihe. Päähenkilö on nuori opiskelijatyttö, joka kokee olevansa ujo, hiljainen. Häntä harmittaa se, ettei hän uskalla eikä osaa puhua ihmisten edessä. Hän osallistuu sattumalta erään tunnetun feministi-ikonin luennolle ja kokee herätyksen: noin minäkin haluan puhua, noin minäkin haluan olla, noin minäkin haluan ajatella. Jopa: noin minäkin haluan pukeutua. Feministi-ikoni Faith Frank on nuorelle Greer Kadetskylle bensaa.

"You know, I sometimes think that the most effective people in the world are introverts who taught themselves how to be extroverts", Faith sanoo Greerille ja minä ajattelen, että se on varmaankin aivan totta.

***

The Female Persuasion on älykäs ja koskettava lukuromaani. Lukuromaanilla tarkoitan, että kirja on voimakkaasti tarinavetoinen, se vihjailee tulevasta, se koukuttaa lukijansa: on lähes mahdotonta olla kiintymättä kirjan henkilöihin. Mukana on tietysti myös elämää suurempi rakkaustarina. Lukuromaanimääritelmän kruunaa riittävä pituus: sivuja kirjassa on 454.

Tämän tyyppiset romaanit eivät ole suosikkilajiani, mutta Wolitzerin matkassa viihdyin. Luulen, että jaksan tarinallisuutta pitempään, kun luen englanniksi. Lisäksi pidin kirjan yhteiskunnallisuudesta: Wolitzer pyörittelee teemoissaan muun muassa naisten asemaa, seksuaalista väkivaltaa, kehitysyhteistyötä, rahan valtaa ja eettisyyttä - tai pikemminkin sen puutetta. Feminismistä ei ehkä sanota mitään uutta, mutta se läpäisee hyvällä tavalla koko kirjan. Takakannessa amerikkalaista Wolitzeria verrataan Jonathan Franzeniin ja Jeffrey Eugenidesiin, ja mielestäni molemmat vertaukset ovat ihan valideja.

***

Lukiessani The Female Persuasionia mietin sitä, miten tärkeitä henkilöhahmojen nimet ovat. Ja miten huonosti valitut nimet voivat tehdä hallaa koko lukukokemukselle.

Minä sekoitin jatkuvasti Greerin ja Faithin nimet. Miksi ihmeessä Wolitzer on nimennyt opiskelijatytön Greeriksi? Feminismin kontekstissa Greer-nimi toi minulle tietysti mieleen Germaine Greerin ja tämän mielleyhtymän vuoksi kuvittelin vähän väliä, että nimenomaan Greer on tämä vaikutusvaltainen jo vanhempi feministi-ikoni eikä suinkaan Faith.

Jos antaisin kirjalle pisteitä tai tähtiä, tiputtaisin yhden tähden pois tämän nimisekoilun takia - niin ärsyttäviä aivosolmuja se aiheutti! Tällaisten elämää tarkasti havainnoivien virkkeiden takia olen kuitenkin valmis antamaan paljon anteeksikin:

"There are some people who have such a strong effect on you, even if you`ve spent very little time with them, that they become embossed inside you, and any hint of them, any casual mention, creates a sudden stir in you." (s. 395)

Luulen, että The Female Persuasion on täydellinen kirja sille parikymppiselle ehkä hieman ujolle tyypille, joka ei ole vielä ihan varma, mihin suuntaan haluaa lähteä. Wolitzer on pätevä nuoruuden ja opiskelijaelämän kuvaaja, samoin hektisen työelämän kuvaaja. Tässä kirjassa kapakoiden ja toimistojen syke ei ikinä hyydy.

________________________
Meg Wolitzer: The Female Persuasion
Riverhead Books 2018
454 s.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti