1. tammikuuta 2019

Kirjapohdintoja vuodelta 2018


On vuoden ensimmäinen päivä. Ulkona pyryttää vetistä lunta vaakatasossa. On siis oivallinen hetki istahtaa alas, tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen ja kuluneen vuoden kirjoihin: mitä luin? mikä sävähdytti? mitä jäi mieleen?

Listaukseni mukaan luin 109 kirjaa vuonna 2018. Se on yhdeksän kirjaa enemmän kuin vuonna 2017. Luettuja sivuja kertyi yhteensä 25 926. Ahkerin lukukuukausi oli kesäkuu (2697 sivua) ja laiskin maaliskuu (1560 sivua). Keskimäärin luin kuukaudessa 9,1 kirjaa.

Kun silmäilen lukemieni kirjojen listaa, mieleeni nousee paikkoja ja tilanteita, joissa olen kirjoja lukenut. Muistan sitaatteja, muistan ahaa-elämyksiä, muistan lukuisia hetkiä, jolloin olen juossut hakemaan muistikirjan ja kynän napatakseni talteen ajatuksen tai idean, joka on juuri herännyt.

Tässä muutamia nostoja:

Kuvat: Tomi Reunanen




Vuosi oli Marguerite Durasin...

...koska harvat asiat ovat yhtä tärkeitä kuin Durasin aukkoinen, kesken jäävä kieli. Luin häneltä  vuonna 2018 viisi kirjaa, joista yhden - Rakastajan - olin lukenut jo kerran aiemmin: Duras ei tyhjene yhdellä lukukerralla. Rakastajan lisäksi luin (loistavat!) romaanit Siniset silmät musta tukka ja Moderato cantabile, haastatteluteoksen Nimetön intohimo sekä tekstikokoelman Jokapäiväinen elämä. Rakastin Nimetöntä intohimoa, josta innostuin myös bloggaamaan: koostin itselleni kirjoitusohjeet Durasin oppeja mukaillen.


Ja Markku Pääskysen...

...sillä Pääskysen keväällä 2018 ilmestynyt romaani Hyvä ihminen hurmasi minut! Luin loppuvuoden aikana hänen koko tuotantonsa ja kutsuin hänet haastateltavakseni kirjastoon. Pääskysen kirjoissa kiinnostaa kieli ja tapa kertoa: lukija ei pääse helpolla, juonta ei (ehkä) ole ja kertoja viilaa linssiin. Pääskysen jäljiltä muistikirjani ovat täynnä; hänen ilmaisunsa tarkkuus ja outous ja hauskuus on kiehtovaa. Ehkä eniten viehätyin romaaneista Ellington, Vastaavuuksia ja Roona saa vastauksen.


Vuoden käännöselämykset tarjosivat...

Maggie Nelson: Argonautit 
...huumaavan omaääninen teos, joka kiertää kaikenlaiset genrejen ja määrittelyjen rajat! Itse ajattelin kirjan olevan lähinnä lyyristä esseetä, mutta sain kuulla, että Nelsonin teosta on kutsuttu myös autotheoryksi  - eli kuin autofiktiota, mutta fiktion tilalla onkin teoriaa vai häh? Ah, rakastan kirjoja, jotka luovat omat sääntönsä, tilansa, keinonsa! On ihanaa, että S&S suomentaa nyt Nelsonia, keväällä 2019 ilmestyy teos Sinelmiä.

Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta
...kielen ja kerronnan draivi, kokeelliset rakenteet, erilaiset tekstityypit, jotka sulautuvat täydelliseksi kokonaisuudeksi. Stridsbergin romaani kertoo Valerie Solanasin tarinan ja tekee sen niin, että lukija hukkuu, siis hukkuu hyvällä tavalla, hukkuu siihen kaikkeen: rajuuteen, rehellisyyteen, runouteen. 



Kirjat, joita luin (ja luen), kun kirjoitin...

Olen lukijana aina myös kirjoittaja. Durasin lisäksi nämä neljä kirjaa kutkuttelivat erityisen paljon kirjoittajaminääni vuonna 2018:

Jean Rhys: Huomenta, keskiyö
...hotellihuone, Pariisin kadut, kahvilat, nainen joka antaa elämän ja miesten viedä... ja ne kolmet pisteet! Tilasin kirjan antikvariaatista omakseni, sillä tiedän, että tähän haluan vielä palata.

Iris Murdoch: Meri, meri
...myös tämän hankin omakseni. Murdochin tunnetuin teos on mystinen, hyvin psykologinen, tarkka, synkkä, jännittävä ja helvetin hauska. Nautin henkilöhahmoista, jotka ovat inhottavia ja epäluotettavia. Nautin yllättävistä dialogeista, ohitse puhumisesta. Nautin miljööstä: merestä, liukkaista kallioista ja syrjäisestä talosta, joka natisee, haisee, kummittelee.

Peter Handke: Vasenkätinen nainen
...löysin tämän aarteen Meri, meri -kirjan kansiliepeessä olevasta mainoksesta. Handken hienovireinen pienoisromaani toi mieleeni Raija Siekkisen ja kirjoitin tästä myös blogiini.

Lydia Davis: The End of the Story
...luin tämän kesällä, Cornwallissa, junassa joka nuoli merenrantaa, kahviloissa ja ullakkohuoneessa, jossa oli kattoikkunat ja ikuinen, loputon lokkien huuto. Tämä on tavallaan metaromaani, tämä on romaani kirjoittamisesta, tässä on kertoja joka ei ole varma oikein mistään, ainoastaan siitä että hänellä on ajatuksia, valtavasti ajatuksia. Tässä kirjassa on loputon määrä lauseita, jotka voisin poimia sitaateiksi.







Perustin blogini vuoden 2015 alussa. Vietämme nyt siis 4-vuotissynttäreitä! Tällä hetkellä katson blogiani hieman ihmeissäni, kysyn siltä: mitä minä sinun kanssasi tekisin? Olen pohtinut paljon, millaista kirjablogia haluan pitää. Millaisia juttuja haluan kirjoittaa? Mihin minulla riittää aikaa?


Kirja, joka sai minut kirjoittamaan blogia siten kuin haluaisin sitä aina kirjoittaa...

Rebecca Solnit: Men Explain Things to Me And Other Essays
...täällä.


Ja nyt, lopuksi, se kaikkein tärkein: Ihanaa lukuvuotta 2019!


6 kommenttia:

  1. Hyviä blogisynttäreitä! Ja hyvää uutta vuotta 2019! Toivottavasti blogiin liittyvät kysymykset saavat sopivat vastaukset.

    VastaaPoista
  2. Oi, miten mielenkiintoisia juttuja on mahtunut vuoteesi. <3 Haluan lukea lisää Durasia (vain Rakastaja mullakin toistaiseksi luettuna), ja tuo Lydia Davisin teos vaikuttaa huippukiinnostavalta, mun taitaa olla pakko hankkia se käsiini! Samat käännöselämykset meillä myös vaikuttaneimpina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, suosittelen lämpimästi sulle sekä Durasia että Davisia :) Nyt kun katson tätä postaustani (ja kun kävin lukemassa sun blogitekstin), tajuan, että listani on hyvin käännösvetoinen. Esimerkiksi Neiti U olisi ansainnut maininnan. Noh, meni jo. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  3. On niin ilahduttavaa miten monella listalla Nelsonin Argonautit näkyy, se on ollut itsellekin hurjan tärkeä ja hieno kirja! <3

    Hienoja nostoja noin muutenkin, useammastakin kohdasta inspiroituneena taas sai nostaa itsellekin uusia kirjoja lukulistalle. Ja yrittää saada viimein kuukausia kirjastopinossa seissyt, ja kerran jo aloitettu (luennolla.. :D) aloitettu Durasin Rakastaja luetuksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, ihanaa tosiaan, että Argonautit on saanut Suomessa ansaitsemansa huomion <3 Odotan kovasti Sinelmiä-teosta.

      Ja kiva kuulla, jos olin inspiraatioksi :D Rakastaja on hieno! Moderato cantabile toimi mulle silti ehkä vielä paremmin. Duras on <3

      Poista